maanantai 5. joulukuuta 2016

Ajankäytöllistä pannuhattua

Eteinen eteni niin kauan kuin eteni. Sähkömiehen puute ja kivulias syysflunssa stoppasivat hommat moneksi päiväksi, eikä se katon pinkopahvitus sitten lopulta ollutkaan mikään läpinostojuttu.


Pikaisen ja mieluisen seinien pinkopahvituksen jälkeen kokeilin ensimmäistä kertaa koskaan muurauslaastin kanssa sotkemista, ja sehän sujui ihan hyvin. Joitain laastilaapan jälkiä jäi näkyviin, mutten viitsinyt ihan kaikkia pyyhkiä sileiksi, eivätkä ne silmää häiritse lainkaan. Muutenkin kaikki ulsterit tulee tielle. Kolmisen tuntia siinä meni, josta varmaan ensimmäisen puolikas alimman metrin parissa harjoitellessa. Ruokakomeron ovi karmeineen sai pohjamaalia pintaan ja jää odottamaan muiden pintojen värien päättämistä.


Kuivuttuaan levittelin rappingin niskaan liitua ja rasvatonta luomumaitoa. Naulakosta ei ole kuvaa, mutta sekin on jo paikoilleen kiinnitettynä. Ennen sähköheikin vierailua ei voikaan sitten tehdä oikein mitään, paitsi yrittää uudemman kerran pinkopahvittaa kattoa. Suht pienellä työmäärällä saatiin melkoinen parannus ja valoistus tähän entiseen pimeään loukkoon.

Kun näin kylmään vuodenaikaan ramppaa jatkuvasti ulos sirkkelille ja takaisin, tulee ääneen toivottua jonkinlaista tuulikaappia. Ulkokylmästä eteisestä kun hyppää parin minuutin välein sisemmäs ja takaisin, saa aikaan melkoista vetoa lattiatasolle. Keittiön ja eteisen välissä ollut ovi tuntui niin epäkäytännölliseltä ja tilaavievältä (plus rumalta), että se lensi roskiin ajat sitten, mutta joku ilmanpysäytin kelpaisi kyllä. Ehkä jonkinlainen oviverhoviritys talviajoiksi?


Sen verran vielä ehti eteistä ennen tautia, että sai karmistettua eteiseenmenoväylän. Oikealta sivulta lähti "ylimääräinen" kakkosnelosen pätkä polttopuukuormaan ja tilalle ammuttiin liimapuulevyt. Koska seinän suoruus on mitä on, ja liimapuulevyjen kiinnitysten kanssa piti vähän oikoa, fyllasin saumoihin vähän akryylimassaa siistimmän ulkoasun saamiseksi. Keittiön puolelle tulee vielä samaa leveää messinkilistaa kuin olohuoneeseenkin, mutta ensin on keittiön lattia maalattava viimeisen kerran, todennäköisesti joulunaikoihin joskus. Vuosi sitten skrapasin vanhoja maaleja irti lattialaudoista vedettömässä keittiössä, fyi!


Makuuhuoneen paneelien sävy löytyi kun keittiökaapinvihreään sekoitettiin sopivasti kimröökinharmaata ja allmågenblåta. Mitä pidemmälle remontti etenee, sitä enemmän näemmä vain yhdistellään vanhoja purkkeja keskenään eikä osteta uusia, ihan hyvä niin. Ikkunankarmitkin saivat samalla suojaavan pohjamaalinsa, ensi kesänä toivottavasti pokatkin.


Nyt kun makuuhuone alkaa olla jo ihan oikeasti sellaisessa listat vain puuttuu -moodissa, hyppää nurkkaperkele esiin aika komeasti rujoine olemuksineen. Lotkin eteisestä ylijääneet liitumaidot tiiliverhousta peittämään ja mallintamaan vähän miltä uuninedusta voisi joskus näyttää, mutta aika karsea tiilivuori tuo vielä on. Taitaa vain olla niin, että tähän kulmaan kotia palataan lekamielessä vasta sitten joskus monen vuoden päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti