maanantai 21. marraskuuta 2016

Och så vidare

Aika rientää. Hiukset harmaantuvat, ryhti painaa hartioita maata kohti ja jätesäkit lentävät pesästä. Tuntuu, että paljoa ei ole syyskuun alun jälkeen tapahtunut, mutta edellisiä postauksia selatessa huomaa erinäistä pientä sitten kuitenkin aikaansaadun. Ja kun uskaltautuu katselemaan kesänkään aikaisia kuvia niin alkaahan tämä nyt jo, kaikkien ennakko-oletusten vastaisesti, näyttää kodilta.

Eteisen lattian valmistuttua ei tehtykään pitkään aikaan mitään. Työkalulaatikko kannettiin yläkertaan piiloon, puutavara jemmattiin kellariin ja yritettiin kaikin puolin muutenkin siirtää remonttiärsykkeet pois silmistä ja mielestä. Kynnys aloittaa ihan vaan jotain pientä nousi tarpeeksi ylös, ja saatiin vähän taukoa, mikä oli jälkikäteen ajatellen tosi hyvä juttu. Vuoden mittainen yhtäjaksoinen jatkuvasti jäljessä olevien aikataulujen perässä taistelu alkoi olla jo raskasta.

Elokuussa maalailtiin olohuoneen seinät, josta kuviakin löytyy, mutta sen jälkeen on saatu pikkuhiljaa raksittua puuttuvia pintapalikoita paikoilleen. Siitä todistusaineistoa seuraavassa.


Makuuhuoneen tapetointi tehtiin jo elokuussa, mutta viimein näin marras-joulukuisen kesäloman koittaessa pääsin napsimaan puolipaneeleita seiniin. Kaikki seinän kaartuvat alaosastaan ulospäin, joten pullottavia paneeleita vieroksuvan oli askarreltava suuri määrä erikokoisia tukipalikoita alle. Sinänsä ihan käytännöllistä, ei tarvitse alkaa jyrsiä johtouria jalkalistojen taa. Paneelien yläpuolelle kiinnitettävä ankkalista on vielä Antiikkiverstaan hyllyssä, ja kuvassa esiintyy lajinsa viimeinen pala ylimääräistä jalkalistaa, että vielä jää vähän talvi-illoiksi puhdetta.


Tupaantuliaisten aikaiset terveiset piilotettiin viimein näkyviltä, ja seinään tussattu otsikkokin alkaa tuntua jollain hyhmäisellä tavalla imperfektiseltä. Jos syyskuussa teki kovasti mieli myydä koko pytinki ja muuttaa mukavuudettomaan erämökkiin, nyt päivittäinen paneelileegoilu tuntuu vaihteeksi kivalta, siis tosi kivalta.


Ollutta ja mennyttä.


Ikkunat saivat uudet smyygit ja karmilaudat. Kiitos sille jolle kiitos kuuluu! Tällä viikolla mennee paneelit maalaukseen. Näin muuten luodaan niitä aikatauluja, jotka sitten stressaa, tsot.


Olohuoneeseen haettiin lundiatikkaita Forssan ex-poliisiaseman putkasta (sic), mutta sopivan kapeita hyllyjä ei valmisteta, joten piti tehdä oikeanmittaiset itse. Lattian sävyyn vahatuista liimapuulevyistä, kierretangosta ja katkotuista teltankiiloista syntyi koko seinän peittävä kokonaisuus, jonka ylimmille hyllyille nousemiseen tarvitaan a-tikkaita. Pönttöuunin lisäksi koko talon paras asia, vaikka tikkaat ovatkin kaikki eri sävyisiä. (Tuo yhden seinän tehostetapetti on aika äreä, kuka lie valinnut. Mutta siinä on kukkia ja loikkivia kettuja.)

Katossa roikkuu toistaiseksi käyttökiellossa pidettävä varjostimeton öljylamppu. Ostettiin tuikku iäkkäältä herrasmieheltä, jonka omien isovanhempien käytössä muistaa lampun olleen. Hädin tuskin post-päreelliseltä dynastialta siis, mutta niin vain vielä myydään varaosia ja huoltoonkin saa, huisaa.

Katto saanee kesällä tai joskus peitteekseen laudoituksen ja sävytetyn liimamaalin, eikä keittiömallisia helmipaneeleita, koska ponttaamaton laudasto nielee pienen epätasaisuuden, eikä minkään valtakunnan kattokoolauksiin riitä mielenkiintoa vähääkään.


Muuta jännää, jostain nurkasta löytynyt leveä messinkilista puhdistettiin syvästä korroosion tilasta ketsupilla ja ruuvattiin kiinni niillä pikkuruisilla nupukantaisilla messinkiruuveilla, joita noin vuosi sitten jalka paketissa elvytin viemärinaukaisuaineessa. Lopullisten palojen kiinni asettelussa on viimein aistittavissa sitä kivaa remonttifiilistä, joka on aika usein ollut kateissa kaikenmaailman epätoivokoolausten kanssa tuperrellessa.


Hehe.

Tättärätää:


96 % valmis uuninedusnurkkaus.

Ensimmäinen lomaviikko takana, aika monta edessä.


P.S.  Lähti vahingossa eräänkin huoneen purkaminen käsistä tänään. Siitä lisää edempänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti