tiistai 22. marraskuuta 2016

Näin nyljet porstuan

Aamupäivän nakertelin olohuoneen ikkunankarmeja, päivällä täkkäsin pellavaa ja liimapaperoin, iltapäivällä ajelin edukkaan sammutetun kalkin perässä, ja illansuussa lepoa jo miettiessäni päätinkin ex tempore särkeä eteisen alkutekijöihinsä.


Aluksi irrotin vain vähän lastulevynkulmaa ja kurkistelin miltä sen takana näyttää, sitten repäisin vähän suuremman palan kun niin somasti käsin remputtamalla irkesi. Lopulta irrotin naulakon, siirsin vaatteet ja kengät keittiön lattialle, etsin sorkkaraudan käsiini ja rouskin kaikki sellaiset osat irti, joihin ei ollut kiinnitetty toimivia sähköistyksiä. Sähkömies on muutenkin pyydetty käymään kellarin valaistuksen merkeissä niin voinee samalla vähän siirrellä sähkökalustusta pois tieltä.


Katon likaisten (miten on sinnekin saatu jotain rasvamähnää laapittua) paneelien alta paljastui siistihkö pinkopahvi, jonka alla lisää paneelia. Huonekorkeus tuntui kasvavan puolella metrillä vaalean katon ilmestymisen muassa.

Koska elämässä ja remontoinnissa nostaa jatkuvasti tekemisensä rimaa, päät(etti)in kokeilla katon pinkopahvittamista kun seinien kanssa alkaa jo sujua. Kai nyt yhden neljä neliötä pahvittaa vaikka yhdellä kädellä. Oikeastaan olisi pitänyt jättää nuo paneelit purkamatta ja lisätä vain uusi pinkopahvi. Ja sitten ehkä vielä yksi edellisen kerroksen kanssa ristiin menevä panelointi.


Oviaukkoon on viimein mahdollista saada karmit ja kynnys, hip hurraa. Vasemmalla puolella on pala piipun muurausta, joka on tilsitinhaperoa pinnaltaan ja kaipaa jotain ryhdistävää lälliä. Päälle vähän liitumaitoa ja olutta niin hyvä tulee. Ruokakomeron ovi menee maalaukseen, kunhan ensin karmit saa kiinnitettyä jonnekin. Koko oviaukko on asennettu tahattoman kelluvaksi ja vatkuu miten sattuu.


Entisen makuuhuoneen oven kohdalle rakennellaan lisäkuutiosenttien toivossa upotettu seinähyllykkö. Varsin epäkätevä tämä eteishalli kyllä on kun juuri minkäänlaista naulakkoa ei mahdu ja kenkiä on käytännössä helpoin säilyttää jäisessä ulkoeteisessä tai muutenkin ahtaassa vessassa. Pienelle krääsälle on kaikenlaista naulaa, laatikostoa ja hyllyä kyllä, mutta toimivuudeltaan ei paras mahdollinen tila. En kyllä käsitä miten tässä on voinut selvitä vielä yhden oviaukon kanssa. Ja sisäänpäin aukeavan ulko-oven.

Toisaalta, eipä kerry ylimääräistä rompetta tilaa viemään, vaan sisustuslehtityylisesti eteisessä tullaan säilyttämään kahta takkia, yhtä puhtoista kenkäparia ja tehostevärikästä huivia. Vielä kun saisi siron kattolampun, sellaisen roikkuvan hehkulampun joka käynnistyy pienestä ketjusta nykäisemällä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti