tiistai 16. elokuuta 2016

Valitut maalipalat

Vihdoin päästiin olomakuuhuoneissa siihen pientä pintaremonttia -vaiheeseen kiinni. Ei sillä, etteikö pinkopahvitus ja pintalaudoitus olisi kivaa, mutta valmiiden pintojen näkeminen kymmenien ja taas kymmenien valmistelevien työtuntien jälkeen on parasta koko hommassa.

"Pintamateriaaleissa noudatettiin samaa perinnehenkeä kuin muuallakin, mutta jätettiin kikkailu huomattavasti keittiötä vähemmälle." Näin kirjoitin ennakkoon tähän, kun ehdin jo kuvitella, että selvittäisiin vähällä. Ei selvitty, vaan aikataulutuksessa piti kaivaa allakka esiin ja tehdä päiväkohtainen työlistaus, jota ollaan nyt kaksi viikkoa tarkkaan noudatettu. Tarkoittaen käytännössä sitä, että iltaisin on käytetty aikaa nin paljon kuin valoa on riittänyt, ja välillä ollaan yhden jalkalampun valossa vielä kymmenen jälkeen sudittu maalia seinään, että pysyttäisiin tiukassa aikaraamissa.


Makuuhuoneen lautakaton liimamaalaus oli toistaiseksi mukavin maalauskohde koko remontin ajalta. Maalin tekeminen piti aloittaa maalausta edeltävänä päivänä, kun luuliimahelmet jätettiin likoamaan yöksi ja sittemmin vesihauteessa sulatettiin henkeäpakottavantuoksuiseksi lieruksi, joka kipattiin kuudesta liitujauhokilosta ja vedestä tehtyyn puuroon. Maalia oli käytettävä runsaasti, lue: tolkuttomasti, ja jälki on lattioilla ja maalarissa sen mukainen. Mutta lopputulos! Kauniin matta, laudan karvaisuuden piiloon kitannut hohtavan valkea. Liimamaali ehdottomasti jatkoon ja holkkalistoihin. Niin eikä otettu mitään raottomuustavoitteita lautojen kanssa vaan annettiin jäädä tuollaisekseen, 1700-luvun esikuviensa mukaisen vaihtelevaksi.


Siinä olikin sitten se ainoa helppo pinnoitus. Olohuoneen seiniä varten ostin Antiikkiverstaasta Gysingen (bingo!) gröngrå-valmissävyä litran, kun läppärin näytöllä näytti sopivalta ja yhdelle seinälle tulevan Hanna Werningin aika ärtsyn tummasävytteisen tapetin kanssa sointuvalta. Maalattiin koepala makkarin seinään tulevien puolipaneelien paikalle, lopputuloksena kerrassaan kolonialistinen khaki. Piti alkaa säätää, tunkkainen imperiumiväri ei houkuttanut. Kevennettiin ensin parilla isolla lorauksella sinkkivalkoista ja lisättiin teelusikallinen kerrallaan kromioksidinvihreää pigmenttiä, kunnes toivotunlainen sävy saavutettiin. Kahden maalikerroksen jälkeen näyttää edelleen kivalta, sellaiselta salviahtavalta.


Makuuhuoneen seinien suhteen päädyttiin muistista jo kadonneiden ajatuskulkujen jälkeen yltiökonservatiiviseen puolipaneeliin ja Boråsin kukka(!)tapettiin. (Kaikkea sitä.) Puolipaneelien siniharmaa sävy napattiin siis myöskin tapetista, mutta senkään löytäminen ei mennyt ilman kikkailuita: Ostettiin Gysingen allmågenblåta litra ja toistettiin khaki-efekti koepalassa. Oikea sävy löytyi sekoittamalla valkoista, kimröökinharmaata ja ko. allmågenia.


Onneksi on puolipaneelintausseinä johon testailla seinävärejä.

Lattian päällystyksen pohtimiseen käytettiin enemmän aikaa kuin kaikkiin muihin pintoihin yhteensä. Olisi kiva, että puun kuviointi jää näkyviin, eli maalaaminen jäi pois laskuista melkein heti. Lattian suopakuuraus olisi kauhean kiva vaihtoehto jos ei omistettaisi koiraa - jatkuva tassunjälkien pesu ei houkuta yhtään. Lakkausta ei edes harkittu sen pikaisen naarmuuntumisen ja ikävän uusimisen takia. Lisäksi olisi kiva jos pinta jäisi "puumaiseksi" ja lämpöiseksi jalan alla. Finaaliin ylsivät öljyäminen ja vahaaminen. Vahaus ei ole mikään perinnemetodi, eikä vahatun lattian muu käsittely enää onnistu, kertaalleen vahattuun pintaan saa jatkossakin pelkkää vahaa kiinni. Arpomisen jälkeen päädyttiin tilaamaan Domus Classicasta viisi litraa lattialipeää ja rautakaupasta kuultovalkoista ja kirkasta Osmocolorin mattaa öljyvahaa. Lipeän tarkoitus on polttaa puun pintakerros vaaleaksi, jottei ikävää puun kellastumista pääse tapahtumaan.

Lipeäkäsittelystä löytyy aika paljon kielteisiä mielipiteitä, pääasiassa siitä syystä, että käsittely vaatii tuoteselosteen mukaan lattian esihiomista, joka tietysti pilaa höylätyn laudan kovan pinnan. Meitä ei myöskään vähääkään houkuttanut ajatus hiomisesta, joten kylmän viileästi jätettiin se tekemättä. Jos lipeä ei tartu niin annetaan olla ja tyydytään pelkkään vahaan.

Lipeäkalkkilitku lätkittiin todellatodella runsaalla siveltimellä pitkinpoikin. Viiden litran piti riittää naftisti meidän kahteenkymmeneenviiteen neliöön, mutta sain kulumaan vaivaiset kolme.


Siveltimestä jäi hurjat jäljet ja ensikertalaista pelotti jättää tämännäköinen pinta kuivumaan. Seuraavana päivänä hioin karhunkielellä pyyhkimällä kuivuneesta pinnasta kalkkipölyn irti ja jälki oli juuri tarkoitettu, minkäänlaisia epätasaisuuksia ei jäänyt. Kutut hiomisesta siis (toistaiseksi...).


Vahaus sujui nopsaan ja jälki on kaikesta pelosta huolimatta toivotun vaaleankuultava jossa puun syyt näkyvät. Lipeä polttelee vielä useamman viikon lautoja ja syiden pitäisi nousta paremmin esiin ja tummua, mikä on ihan toivottua.

Ainoana uutta pintaa vailla näissä kahdessa huoneessa on olkkarin katto. Katon päällystäminen pinkopahvilla, art deco -kuviomaalaus ja pahvisaumojen kasetointi piiloon "jollain" pysyttelee vaihtoehtona, mutta mietitään myös makuuhuoneen laudoituksen ja sävytetyn liimamaalin käyttöä tässäkin. Katon uudelleenpahvitus on varma yitutuksen lähde, eikä nykyistä rapisevaa risaa pahvia toisaalta kauaa jaksa katsella.


Kohta päästään siirtämään kalustevuorta eteisestä tänne, oijoi.

2 kommenttia: