tiistai 2. elokuuta 2016

Jukopliude!

Ns. etenee.

Loput lattialaudat naksuteltiin parissa illassa paikoilleen, keskellä helleviikkoa. Toivottavasti kuumailmapuhallin karkotti ei-toivotun humiditeetin ja lattia pysyy talvellakin kohtuullisissa raoissa. Kiinnittäminen oli älyttömän helppoa, liki valheellisen, verrattuna keittiön käytettyihin lautoihin, joita sai hakata ihan tosissaan, että palasivat pontteihinsa. Asioita voi näemmä tehdä helpostikin joskus. Jämälautoja jäi sen verran, että sisäeteiseen riittää niistä sopivasti.


Sävy herättää entistä voimakkaampia kesämökihtäviä mielle- ja tuoksuyhtymiä, ei hyvä.


Pian paperia päälle, ettei rallitassujen kura imeydy kiinni. Tunnetuimman toteentuvien tapahtumien epätodennäköisyyksiä käsittelevän lain henki mielessään Kuutti päätti välittömästi suojapaperointia seuranneena päivänä rykäistä elämänsä ensimmäiset sisätilajuoksuripulit pitkin uutta lattiaa. Vaihtoehdot lattian käsittelyksi sellaisen atakin jälkeen olisivat jääneet vähiin ilman suojakerrosta.

Väliseinän kantavaksi tolpaksi kiilasin kaksi toisiinsa ruuvattua viisitoistasenttistä palkkia, pitäisi riittää. Seinäkolo täyteen villaa ja raakalaudoitus päälle, ihan kuten edellisessäkin tekeleessä.


Suihk suihk, pinkopahvia siekaleiksi.


Ämpäristä vettä päälle ja pahvit muoviin muhimaan.


Puolipaneloinnin takia alin metri on jätetty vaille tarkkaa saumansiistintää. Harjoitus on tuottanut sen verran hedelmää, että palojen leikkaus ja siisti kiinnittäminen sujui yksistäänkin kunnialla. Onpa kivaa puuhaa kun tuntuu vaihteeksi siltä, että remontoinnissa on jotain järkeä ja jälkeä syntyy. Ensi kesänä sitten nuo tummantahmaiset ikkunanpuitteet käsittelyyn ja valkaisuun.

Koska aikataulu huoneiden valmiiksisaattamisen suhteen on tiukahko, ollaan kaikenlaisen haihattelun ja harkinnan sijaan tehty pintamateriaali-, kuosi-, ja värivalinnat molempiin huoneisiin lennosta ja viime hetkellä. Päädyttiin erinäisiin valmiisiin maalisävyihin seinien suhteen ja tapetit pistettiin tilaukseen hetimmiten, kun niitä komppaavat seinämaalit löytyivät. Lattia lipeöidään (kesämökki)kellastumisen ehkäisemiseksi ja vahataan valkokuultavalla ja/tai kirkkaalla osmocolorilla.


Kun kerran muissa maaleissa päästään niin helpolla, ihan valmispurkkikamalla, niin kikkaillaan edes katon kanssa varovasti. Haaveiltiin lautakatosta, eli siis ihan vaan laudoilla vuoratusta katosta, ei mistään paneloinnista. Vähän 1700-luvun henkinen, mutta katon uudelleen pinkopahvittaminen aiheuttaa jo ajatuksen tasolla kylmänväristyksiä.

Laudoitus näyttää kivalta, on helppo asentaa vähän vinoon kattoon ja... noh, näyttää kivalta. Laudaksi ostettiin ulkovuorauslautaa(!) koska pyöristämätöntä höylättyä lautaa ei normirautakaupasta saa, eikä muita, ainakaan järkevänhintaisia vaihtoehtoja oikein keksitty. On siis vähän karvaista, mutta melko siistiä tavaraa, joka päällystetään itse sekoitettavalla liimamaalilla. Maaliin tulee liitujauhoa, vettä ja sitä samaa anaalirauhasmehua, jolla keittiön seinät aikanaan siveltiin ennen maalausta. Kahdenkymmenen neliön käsittelyyn kuluu kymmenen kiloa liitua, eli pari kerrosta sitä pehmentää lautojen pintaa jo somasti. Samaa tavaraa on käytetty molempien huoneiden kattopinkopahvien maalaukseen aiemmin, ja mattapintainen häivähdyksen harmaaseen taittava valkoinen näyttää hyvältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti