sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Sikatalous-räp-jats-rok

Keskikesän lomaviikko tuli tarkkaan ja hyvin käytettyä. Päätyönä olleen aidanteon lomassa ehti suunnitella ja toteuttaa sisätiloja nopeutetulla aikataululla. Elämä vajaatoimisessa keittiössä alkaa taas vaihteeksi kyllästyttää toden teolla, siispä toimeen.

Tiedetään kyllä, että sujuvamman, mukavamman ja järkevämmän järjestyksen mukaan pintaremontti aloitetaan katosta ja siirrytään sieltä seinäin kautta lattiatasoon. Me tehdään päinvastoin, ihan vaan välittömistä pakottavista syistä. Esimerkiksi nyt kattoon saakka ulottuvien rakennustelineiden pykääminen pelkkien lattiakoolausten päälle tuntui lähtökohtaisesti toteuttamiskelvottomalta ajatteelta. Aloitettiin siis lattiasta:


Tärkeä osa ennen villoitusta oli aikakapselointi. Jos päivän lehdessä olevat jutut tuntuu jo nyt kaistapäisiltä niin miltä lienevätkään seuraavan sukupolven mielestä, jos sattuvat nämä löytämään. Palautettiin samasta paikasta purettaessa löydetyt Apu- ja Seura-lehdet lukemisen jälkeen takaisin ja kiiteltiin onneamme, ettei oltu olemassa vielä viis- saati seitsemänkymmentäluvulla. Sikäli synkän kuvan antoi nämä "koko perheen" lehdet ko. vuosikymmenistä.


Tiedettiin alusta pitäen, että koolausvälien ja lattian pohjatason vaihdellessa levyvilloittamisesta tulisi sietämätön palapelointi. Ja niin siitä tulikin. Pyöreitä hirsiä, vinoja nurkkia, väärän kokoisia villapaloja. Ihan hanurihommia oli, mutta saatiinpahan kaikki suihkuhuoneen, saunan ja yläkerran varastovillat dumpattua pois tilaa viemästä. Eristepaksuudeksi tuli 35-40 senttiä, ja tavaraa kului sen mukaisesti. Se on toki myönnettävä, että eristeleikit pelkissä shortseissa ja paljain jaloin on ykköstason kivaa verrattuna lasivillahelvettiin. Pölyn määrä puhallusvillaan verrattunakin oli ihan minimaalinen, että peruttakoon hanurilausunto osin.


Äkkiä paperia päälle ja innosta kihisten lautoja mittailemaan! Pitkällisen älyprosessoinnin jälkeen päästiin yksimielisyyteen siitä, minkä linjan mukaan ulkoseiniä kiertävät reunalaudat ja sen seurauksena kaikki muutkin lattialaudat kiinnitetään. Koska mihinkään seinään ei voi luottaa, aseteltiin lautoja T:n muotoisiin asetelmiin kulmain haarukoinnin nimissä ja revittiin hiuksia. Makuuhuoneen pitkällä sivulla on heittoa nelisen senttiä, muuten näyttää, toistaiseksi, asettuvan ihan somasti kiinnityspistemarginaaliin. Jokainen pala on tosin leikattava mikrometrin tarkkuudella oikeaan mittaan, ettei rakoja synny, kun pitkien lautojen molemmat päädyt jäävät reunalaudan takia näkyviin eivätkä satunnaisen epätarkat leikkuupäät jää listavaran alle piiloon.

Itsensä häpeäpaaluun ajamisen uhallakin on tunnustettava myös, etten osaa ammattilaismallisella sirkkelillä leikata 45 asteen kulmaa reunalautoihin, tai mihinkään muuhunkaan sen puoleen. Vaikka miten tekee apupalikoita ja suuntaviivoja, niin lopputuloksena on asteen pari vinossa oleva hellapuu, vaikka koneen astelevy näyttäisi mitä. En tiiä ni. Ei ihme, että keittiöstä puuttuu listat varmaan hamaan saakka.


Kaikenlaisen ramppikuumeilun jälkeen uskalsi ensimmäisen laudan katkaista ja ryhtyä toimeen. Kolmasosahko on sittemmin valmistunut, seuraava kolmannes menee nopsaan ja viimeinen on todennäköisesti raastavan hankala kaarevan pönttöuunin takia. Kuutioinen kolo keittiön vierestä jäi vielä villaa vaille, mutta haetaan pari irtopaalia, sotkotetaan vispilällä vaahdoksi ja muhjutaan kuoppaan. Lattian eteneminen pysähtynee siis tähän hetkeksi.


Haisee ihan kesämökiltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti