tiistai 19. heinäkuuta 2016

Poks

On pidellyt vähän kiirettä. Blogipäivitykset tippuivat kolmostason prioriteettien joukkoon kaikenlaisen virallisen työkiireen, paniikinomaisen remonttikiireen ja erinäisten ikävien puutarhan ja istutusten luovutukseen liittyvien sattumien seurauksena. Jälkimmäisistä saattaa seurata selostusta sitten, kun harmituksesta pääsee joskus yli.

Remonttitulppa laukesi onomatopoeettisdeskriptiivisen äännähdyksen saattelemana ja saatiin viimein jotain näkyvää aikaan alakerran kaksihuoneiseen kaaokseen. 

Koska molemmat remontin alaiset huoneet oli ensi töiksemme tyhjennettävä tyystin, ollaan nyt siinä viime talvesta muistuttavassa tilanteessa, että asuminen ja oleminen keskittyy paljolti yhteen monitoimitilaan: keittiön lattian valtasi sohva, jonka ansiosta jääkaapilla käynti on hankalaa, toiselle vaatekaapille pääsee sohvan takalaidan yli pyllistelemällä, eikä sen tai tiskikoneen ovi aukea kokonaan. Ja suunnilleen kaikki huonekalut on pinottu kahteen pikkuruiseen eteiseen. Kirjahyllyn sisältöä puolestaan on siirrelty täällä asuessamme muuttolaatikoissa ees taas, sitten purettu olohuoneen tarkoitusta varten pyhitettyyn hyllyyn, sieltä remontin tieltä puuhellan alle ja päälle, ja paraikaa rappukäytävä toimittaa kirjaston virkaa. (...)

Vietettyäni useiden päivien mittaisen tuijotuskilvan mätäsydämisen Anteron kanssa pääsemättä puusta pitkälle, saimme yllätysapua lisäsilmineen ja alkoi tapahtua. 


Kaiken muun muisti siirtää pois tieltä, mutta verhotangot jäivät.


Mätä palikka moottorisahattiin katki ja kantavamman päädyn jämään lovettiin kovaan puuhun saakka ulottuva paikka uudelle ja tuoreelle runkopuulle. Uutta tai vanhaa hirttä yritettiin metsästää, mutta päädyttiin helposti suoraksi kiilattavaan ja saatavilla olevaan 15x15 cm parruun. Päätökseen vaikutti sekin, että lopullinen lattiataso tulee olemaan kuusi senttiä palkin yläreunaa korkeammalle, eli korotuspalat saa näppärästi ruuvattua parrun kylkiin kiinni Alemmissa runkovasoissa oli hieman vanhaa lahovikaa, kuten näkyy. Ruuvailtiin kylkiin vähän paikkoja kiinni.


Hyvä tuli. Ensimmäistä kertaa yli kuuteenkymmeneen (sic!) vuoteen tällä paikalla on ehjä ja kantokykyinen parru. Samalla kun toimeen tosissaan tartuttiin, oikaistiin, tai pikemminkin tuettiin alimmat runkopuut. Tarkoituksena oli alunperin vain ruuvata kellarista käsin kattolaudoitus vasoihin kiinni ja sietää katon mutkaisuutta, mutta viisitoista senttiä vertikaalinousua metrin puolentoista matkalla on vähän liikaa. Käytettiin apuna laseria, joka osoittautuikin eri käteväksi laitteeksi.

Melko haastava homma oli, kun liki vuosisadan verran painuneet ja paikoin lahonneet kuusimetriset runkopuut olivat kelluneet ilman minkäänlaista tukea altapäin. Kuvassa näkyy vähän huonosti, mutta käytettiin 150x50-palikoita, eripaksuisia lautoja ja epälukuinen määrä kiiloja.


Kellari sai kattonsa ja jäätävän kylmä veto yläkertaan lakkasi. Pystytolppia on kuvassa näkyvien lisäksi valettu paikoilleen vielä kaksi, jokaista kuusimetristä hirttä kohti omansa. Tätä perustaa vasten kelpaa jatkaa ylempänä.


Olohuoneen, siis tuon vasemmanpuoleisen kolon, vanhat koolaukset irrotin, suoristin ja kiinnitin uudelleen. Aiempi kiinnitys oli tehty jykevillä nauloilla, mutta perustan valuessa oli suurin osa irronnut ja vääntyillyt ja koolaukset roikkuivatkin miten sattuu. Ilmasulkupaperi kaipaa vielä viimeistelyä ja nidontaa, muuten olohuoneen lattia on villoitusta varten valmis.

Makuuhuoneen lattiakoolaukset ovat reilusti olohuoneen vastaavia alempana. Rikkinäisten lattialautojen päälle kun oli aikoinaan asennettu paksua lastulevyä ja sormiparkettia. Koolaukset alkoivat olla niin yltiöromanttisen rustiikkisessa kunnossa, että päädyttiin irrottamaan ne ja korvaamaan uusilla tasaisemmilla.


Suurimmaksi yksittäiseksi kustannukseksi huoneiden pintojen suhteen arvioitiin ennalta lattialankut. Haaveiltiin koivulankuista, mutta hintalapun lähennellessä kahta tonnia unohdettiin koko juttu ja ostettiin lohdutukseksi viisi litraa lipeää. Tori.fistä löytyi sattumahaulla puolen tunnin ajomatkan päästä juuri sopiva määrä 140 mm leveää mäntylautaa, joka todettiin kohtalon meille merkitsemäksi ja haettiin kalikat pois. Nyt nippu on taapeloitu ainoaan kuivumakelpoiseen paikkaan, keskelle olohuonetta, ja kuivaamisesta huolehtii lämpöpuhallin, jonka kuumasta höngästä nauttii näin helteellä täysin huohotuksin. Tällä viikolla pidän kesälomaa ja ajattelin, että loppuviikosta pääsisi jo villoittamaan ja pian sen jälkeen kiinnittämään lankkuja. Ja aitatyömaa jatkuu samaan aikaan toisaalla.


Kyllä tämä tästä taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti