sunnuntai 5. kesäkuuta 2016

Kymmenen sillin salaatti

Alkuviikko meni lyhyellä (työ)lomalla, eikä aita ollut itsekseen sinä aikana valmistunut. Sääli, alkaa lievästi nimittäin kyllästyttää koko aiheesta kirjoittaminen, ja varsinkin sen fenotyypin tuhraaminen kontallaan sukat savessa. Sattumien summana teen vielä töissäkin täyspäiväisesti aitaa, ja iltaisin sitten tätä omaa.

Pihamaa alkaa muistuttaa kauhistuttavasti kaikkia niitä remonttityömaita, joiden pihalla risteilee jätesäkkejä kuin valtameressä konsan, leluja (koiran tässä tapauksessa) on unohtunut sinne tänne levälleen, työkaluja on joka nurkalla nojailemassa, sepelikasa kasvaa metristä horsmaa ja yleisilme kaikkinensa sellainen, että selkeästi voi erottaa vähintään kymmenen aloitettua tointa, joita ei olla saatu kuin korkeintaan puolitiehen niiden aina kiireellisempien otettua vallan.

Tosielämän entropiafantasiaa tuokiokuvina:


Viime viikonlopun aidanteon lomassa porasin, hakkasin vasaralla ja väänsin rautakangella tiiliä irti kivijalassa erottuvissa olevalta kissanluukun paikalta. Saadaan tuuletusta vähän paremmaksi kun tulee kellariin ristivetoa, eikä pelkästään kahta vierekkäistä akkunaa.

Sunnuntai oli varattu aidanteolle ja huoltomaalaukselle, lauantaina pidettiin vähän vapaata. Tai aamulla kyllä revittiin kellarista olkkarin, osin makkarin ja eteisen lattioiden ekovillat irti ja varastoitiin ne. Ensimmäinen uudelleenkäytettävä rakennusmateriaali, mikä tuli vastaan. Toki osassa lattiaa oli pääasiassa lasivillaa, styroksia ja roskia. Kaikki alakerran lattioiden eristeet on nyt joko uusittu tai vanhat heivattu mäelle. Tästä pääsee vain tiiviimpään suuntaan.






Ensi yölle onkin soveliaasti luvattu +5 ja kellarissa on kissanluukut auki, kaikki eristeet puuttuu ja keittiön toisen ikkunan paikalla on pala rakennuspaperia. Yläkerrassa on 25, alakerrassa varmaan 18 astetta. Ilma ei selkeästi osaa päättää minne puhaltaisi. Ulko-ovi ei pidä vetoa tai on päivisin auki, kellarista vetää niin että vinkuu, ikkunoista puuttuu tuplat tai koko ruudut, yläkerta on läpihatara ja pönttöuunissa venttiili kokonaan auki.

Hiottiin ja maalattiin siis hetken mielijohteesta keittiön toisen ikkunan puitteet, smyygit ja ylempi ulkopoka, ajattelematta, että ikkunat saa paikoilleen vasta parin vuorokauden päästä. Lopputulosta tarkastellessa ei harmita yhtään, tuli ihan valtavasti lisää valoa ja tilaa keittiöön pienellä hionnan vaivalla.




Ja se kauan pantattu aitakuva:


On se.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti