lauantai 11. kesäkuuta 2016

800 fp äksdee

Siirryttiin ikkunanmaalauspäähänpiston seurauksena nukkumaan yläkerran isomman huoneen lattialle petauspatjaan ja untuvamakuupusseihin tukeutuen. Alakerrassa on pidellyt ilmoja, sellaisia ulkoilmaa viileämpiä. Koska tämä kesä menee nyt näin, ilman kovin kummoisia retkeilymahdollisuuksia, niin voidaan edes leikkiä olevamme jossain katveessa. Teltalle sopivaa tasaista alaa ei pihalta löydy, niin että miksipä ei kasattaisi siitä kesäpesää yläkertaan. Saisi vähän lisäeristystä. Nimimerkillä koiran hengitys huurustuu alakerrassa. Kesäkuussa, Lounais-Suomessa.

Lämmitystä on turha yrittää pattereilla tai puilla lisätä, menisi kirjaimellisesti ihan naakoille kun kaikkialta vetää. Kesän tullen sähkön kulutus on muuten vähentynyt oletettavasti minimiin, toukokuussa sitä kului reilut 300 kWh, eli noin 22 eurolla.

Kaadettiin lämmittelymielessä yksi kantava seinä pois kuljeksimasta. Tai siis se "kantava".


Makuuhuoneen lattialaudat käärittiin pois tieltä ja paiskottiin ikkunasta kaaressa pihalle.


Purut ja pölyt lensivät kätevästi ilmavirtauksen mukana suoraan ulos ikkunasta. Kellarin aukinaiset luukut mahdollistivat melkoisen imun ilmavirtaan. Viimeiset villanrippeet, purumuju ja yksi muumioitunut hiiri siirtyivät imurin kautta pihalle. Seinänpala oli koottu rouheasti halotuista hirrenviipaleista, joista pilkottiin kuivaa polttopuuta ainakin yhden tammikuisen viikon tarpeiksi.


Fan taas miltä meillä näyttää. Ja haisee. Ja on kylmä. Yhy.


Sotkut siistitty, eikä koolauksien kunnossa paljastunut valittamista. Sitä kyllä ihmeteltiin, miksei niitä(kään) oltu kiinnitetty mitenkään alempiin kantaviin hirsiin. Päälle ei uskalla astua, kun voivat lintahtaa kumoon surullisin seurauksin. Liimataan ne kulmaraudoilla kiinni ja palastellaan seiniä kiertämään vielä yhdet koolaukset, koska muuten lattialautojen päädyt jäisivät roikkumaan tyhjän päälle. Niin ja koolaukset ovat irtonaisuuden lisäksi myös parikymmentä senttiä huonetta lyhyempi, että pitää pituussuunnassakin vähän avittaa.


Mutta tämä. Oikea kaunistus. Kantava ex-hirsi, joka jatkuu kuvan vasemman reunan taa päätyen seinään pultatun kantavahkon pystyhirren alle, ja oikealla jonnekin kellarikomeron katon valun suojiin. Vähän jännittää mitä tälle uskaltaa alkaa tehdä. Tai lähinnä miten suhtautua noiden päätyosien paikoilleen jättämiseen.

Hirret ovat joka tapauksessa rasituksesta niin painuneet, että kallioon poratut tolppakengät ja niihin sijoitettavat pystytuennat tulevat oikeasti tarpeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti