lauantai 28. toukokuuta 2016

Kaksi paalua päivässä, kolme parhaassa

Aamu alkoi itäisen federaation kauimmaisen kulmatolpan junttaamisella kallioon. Kairalla täristeltiin ensin reikä kallioon, 20 mm harjaterästä puolen metrin tanko sadan vuoden jumiksi lekalla perään, tolppa kiinni harjateräkseen ja päälle parin säkillisen vahvuinen betonisarkofagi. Tolpan ja teräspalikan keskinäisessä kiinnittämisessä oivana välineenä toimivat biltemasta hyllytavarana saatavat auton pakoputken ripustimet. Saa tähän tarkoitukseen sopivilla sisähalkaisijoilla ja maksavat markan kaksi. Siitä tolpasta tuli oikein suora. (Huomaa cliffhanger tässä.)

Toisen päädyn aiempi kulmatolppa oli ruostunut katki ja tumppi jökötti tiukasti betonipallossaan kiinni. Puunjuuris- ja tontinrajasyistä johtuen paikkaa ei voinut siirtää sivuun, eikä peruskivi kestänyt lohkeilematta uutta reikää.


Tämä yksilö teipattiin rautalangalla kiinni vanhaan tolpanjäännökseen, näin saavuttaen erittäin herkän suoruuden tilan. Sen alkuperäisen betoniköllikän päälle valutettiin kolme säkillistä tasaiseksi taputeltua velliä. Enempää ei sitten ehdittykään, vaikka koko päivä meni pihalla. Saamattomuutta vai salaliittoa. Huomenna onkin sitten jollain hajusuolalla hyperventiloitava fyyse sellaiseen vauhkoon, että kaikki ne kuoppiensa pohjalla kierivät betonihiidenkivet nousisivat päivänvaloon. Muuten ei tule mithän koko aidanteosta.


Vähän ehdittiin portin paikkaakin mallailla. Kuvassa pyritään saavuttamaan vastauksia elämän suuriin kysymyksiin siltä ainoalta kognitiivisesti havaittavalta totuuden airuelta. Talven huonosti palvellut ja väsymyksestä katkeillut lammasverkkoportti sai lähdöt. Tai nyt se on vielä virityksempi, kun on puolittain purettu. Kuoppaan jemmattiin vanhoja marjapensaiden metallisia tukia ja tolppakenkä. Simppelit portintolpat sahattiin nelosnelosesta ja poltettiin japanilaistyyppisesti syväkarrelle. Muuten kiva, mutta halkesivat kuumuudesta molemmat kappaleet pituussuunnassaan aika rakoisiksi. Täytettiin kaikki huokoset paksusti tervalla, ja jätettiin vähän ilmarakoa kengän ja tolpan väliin. Toivottavasti kestävät.


Muita uutisia: toistaiseksi hämmentävin kukkalöytö pihalta. Ihan kuin joku geneettinen ohjuriplasmidi (tai hollantilainen jatko-opiskelija) olisi tietoisuuspäissään pistänyt salaa omiaan ja syöttänyt kukinnon asennusohjeet piirustuksiin nurinpäin.


Samaan aikaan toisaalla. Aika paljon enemmän kiinnostaa pihakukat.


(Saatanan paljeovi)

3 kommenttia:

  1. Hahah vatupassi on vastaus.

    Just anoppi esitteli pihastaan vastaavaa kukintoa, nimi on jumaltenkukka. Heitä googleen Dodecatheon pulchellum.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varsinainen mooseksen sauva. Sokean luottavaisena mereen sen johdattamana.

      No sehän se, taas sai excel uuden rivin :)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista