lauantai 7. toukokuuta 2016

Hardcorepetunialarppausta

Puutarhanhoito on parasta huumetta. Kolmen päivän työretriitin aikana saatiin aikaan vaikka mitä, ilman alkeellisintakaan ahdistuskohtausta, joita olisi yhtä pitkään remonttisessioon mahtunut jo monta. Kuvittelin itseni tweed-pukuiseksi olkihattuherrasmieheksi, joka rakkaudella hoivaa palkintoruusujaan keski-iän ylittäneessä seesteisyydessä mesipistiäisten sinfonoidessa korvan juuressa syvää rauhaa.

Aloitetaan kuitenkin huonoista uutisista: ostettiin ruohonleikkuri. Mikä masentava takaisku tälle nurmikenttiä väheksyvälle oman elämänsä downshiftaajalle. Sellainen kirpputorin kahdenkympin moottoriton rullamalli nyt sentään, mutta silti. Joudutaan velvollisuudentuntoisina kansalaisina ajamaan ruoho matalaksi tontin kadun puoleisella sivulla, tuija-aidan ulkopuolella, olevalta parinkymmenen neliön läntiltä silloin tällöin, kun kaupunki siihen velvoittaa. Jos saataisiin tehdä oman mielen mukaan, perustettaisiin kuiva keto tai vastaava keidas paahteisen nurmikon tilalle, mutta kun ei niin ei.


Samalla kun mietittiin nurmikonleikkuun välttelymahdollisuuksia, yritettiin jälleen kerran sinetöidä tuija-aidan kohtaloa. Matalaksi ei viitsisi vetää, kun uuden näkösuojakasvuston kasvattamisessa menee kuitenkin vuosia, eikä lauta-aita riittäisi ellei siitä tekisi kaksimetristä. Harmillista kun tuijat on päästetty joskus kasvamaan paksuiksi ja laajoiksi, ja sitten kerralla vedetty keskeltä poikki, eikä leikattu muotoonsa jo alunperin.

Viimeisimmän suunnitelman mukaan istutetaan aukkoisimpiin koloihin tuijanrunkojen väleihin ja edustalle erilaisia pensaita ja perennoita aliskasveiksi ja peittäviä nopeakasvuisia monivuotisia köynnöksiä kiipeilemään tuijat piiloon. Kokeeksi tuijista osa kaulataan, eli sahataan tai puukolla kalhutaan puun kuori rengasmaisesti irti, jotta puu kuolee pystyyn. Paksummat rungot jäävät luontaisiksi köynnöstuiksi ja pikkuhiljaa etenevä lahoaminen tuottaa köynnöksille ravinteita. Selkeä win-win.

Aloitettiin operaatio varovasti yhdellä kiiltotuhkapensaalla ja imukärhivilliviinillä. Sekaan laitetaan vielä varmaankin japaninkelasköynnöstä, imukärhen punaista ja villiviinin keltaista lajiketta, että tulee vaihtelua ja värikkyyttä. Aita on kuitenkin toistakymmentä metriä pitkä, että mahtuu useampia vähän rehevämpiäkin peittokasveja. Maa on aika heikonoloista ja savista, eli kaipaa lapiota ja hevonkukkua runsaasti.


Pergolan edustalaatikkoon ympättiin joku alppikärhön miljoonista lajikkeista, tuoksuköynnöskuusama hemmottelemaan meidän ja perhosten neniä ja varjoisimpaan kulmaan piippuköynnöstä, joka toivottavasti kasvaa nopeasti ja nousee syreeniin kiinni. Köynnöksiä varten ostettiin betonivaluihin tarkoitettua raudoitusverkkoa, joka on järkevän hintainen köynnöstuki puutarhamyymälän lapsellisen kokoisille ja aikuisen hintaisille viritelmille. Haaveiltiin jo kaupassa olleesta 5x3 -metrisestä verkosta tai parista (maksaa saman verran, kuin neliön ruudukko plantagenissa) talon paahteiselle eteläsivustalle, mutta jos ei ihan tänä kesänä vielä.

Varjoisimman omenapuun juurelle asetettiin miniatyyrikohopenkki, jonne rakkaudella ja hellyydellä istutettiin piskuinen köynnöshortensia. Kukkia odotettavissa ehkä kesällä 2019. Lisäksi istutettiin lakka(!) suopläntillemme. Jotain suopursua ja muuta höntiäistä siellä märän turpeen seassa viihtyy, että mikseipä lakkakin.


Läpilaho leikkimökki romahti parilla rivakalla potkaisulla suoraan herukkapensaan päälle läjään. Siivottiin raato pois ja raivattiin mökin takana, tontin äärimmäisessä kulmassa olevaa syreeniä hieman. Sinne piilotetaan syksyllä siilien kodit. Tyhjää tilaa täyttämään suunniteltiin kotipihlajaa, olisi soma suuren syreenin edustalla.


Puuvajan nurkalla kasvaa vanha ja känkkyräinen syreeni, tai joku, ja huomattiin että toisella puolella ei kasva mitään! Ainakin neliön ala siinä oven edustalla, jolla ei kasva kerrassaan mitään ihmissilmin näkyvää vihreää. Poistettiin epäkohta välittömästi puoli metriä kanttiinsa olevalla puulaatikkokuutiolla, köynnösnaruilla ja humalan keltaisella aureus-muodolla. Oven toisella puolella oleva tyhjä betonisylinteri kaadettiin täyteen multaa ja muuta hyvää ja istutetaan sinne ensi tilassa jotain söppänää. Kaikki keinot otetaan käyttöön susiruman piharakennuksen piilottamiseksi.

Käytin keittiön lattiasta ylijääneitä marjapuuronvärisiä laudanpalasia tervassa ja kasasin kohopenkkilaatikon niistä. Kestää sen minkä kestää, jälleen saa materiaalia kohopenkkien lahonta-aika-exceliini. (Okei, sellaista ei ole vielä, mutta tontin kasviluettelon alku on! Noin 70 lajia jo, suurin osa näkyvissä olevista silti ihan täyttä dadaa.)

Suurin urakka oli askarrellapaskarrella ShouSugiBan-laudoista, painekyllästeestä ja leikkimökin seinälaudoista niin monta kohopenkkiä, kuin ajan ja materiaalien puitteissa vain mahdollista. Kaikkiaan viitisentoista penkkiä on suunnitteilla tontille, 35-senttisistä kuutioista aina kuusi metriä pitkään ja metrin korkeaan jättiläiseen saakka. Osin korvataan murtuneita ja levähtäneitä muurattuja penkkejä, osin vallataan uutta tilaa paikoista, jonne pelkkä maahan istuttaminen ei ole olosuhteiden pakosta mahdollista.
Poltetusta laudasta saatiin yksi kolme ja puolimetrinen penkinkuori, painekyllästetystä toinen samanmoinen. Leikkimökin pontatuista seinälaudoista pari 165x65 -kokoista ja vielä pari pikku kuutiota päälle.

Käsittelin kohopenkit sisäpuolelta hiillostelautakokeilusta ylijääneellä tervapellavaöljyllä, ja aloin haaveilla vanhan puuveneen omistamisesta. Dopamiinieritys on taattu, kun kantaa aamupalatarjotinta tervanhajuiseen kasteesta heräilevään puutarhaan. Kiksinsä kullakin.

Tulevan kasvimaan paikalla on melko vähän kasvillisuutta, mikä on kivaa sikäli, ettei varmaankaan liiskata mitään kovin arvokasta. Yritetään mahduttaa ne kaksi kolmemetristä penkkiä vierekkäin ja päätyyn vielä yksi kapeampi. Koko kompleksi aidataan koiraturvalliseksi verkolla, jonka varrelle istutetaaan kaikki mahdolliset palkokasvien siemenet, jota talosta löytyy.


Kukkapenkki edustavimmillaan herra eroosin käsittelyssä. Huomenna mekin voitaisiin levittää riippumatto puiden väliin ja lukea vaikka puutarhakirjoja tai muuta kepeää koko päivä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti