tiistai 17. toukokuuta 2016

Et sää mittä vallihautaa sateessa kaivasisi?

Edelliset asukkaat kävivät hakemassa viime viikolla talon seinustalta kasvit pois, kun toivottiin että päästäisiin kaivamaan sokkelia esiin mahdollisimman pian. Tiedusteltiin jo ennen kauppoja millainen salaojitus talon pihanpuoleisella sivustalla on, koska vettä tulee kellariin melkoisesti. Kallio on kuulemma niin lähellä maanpintaa, että salaojitus on mahdotonta. On kuulemma yritetty. Noh, aloitin tuosta kuistin ja makuuhuoneen vastaisen seinän kulmasta kaivaa kuoppaa, ja miltei heti ensimmäisen metrin jälkeen aloin epäillä kallion läheisyyttä. Ainakin metrikaksikymmentä on kahdessa eri kohtaa saven ja soransekaista maata ennen silokalliota. Myös vierinaapureilla, samalla korkeudella rinteessä olevassa talossa, on ihmisenkorkuinen multakerros ennen kalliota. Vaikea salaojittaa, ja paskat. Sekalaisia patolevyn ja styroksin kappaleita on kyllä aseteltu näon vuoksi seinää vasten osalle seinustaa.


Onneksi perustukset vaikuttavat hyviltä, ja soraa on runsaasti maamassassa, eli suotuu kivasti läpi, eli vauhdilla kellariin. Siemenpankkipintamaa lapioitiin pressun päälle ja tutkitaan nyt lapioteitse löytyykö mitään huolestuttavaa alempaa. Kaivetaan kunnolla seinää esiin, laitetaan yhtenäinen patolevytys, sepeliä 40 senttiä leveä valli ja vasta sitten muuta maata ja kohopenkkejä. Kellarivaluntaahan sillä ei estetä, mutta kapillaarinousu ja vuorilautojen kastuminen loppuu. Aloitetaan kellarin kuivatus sitten kesällä sisäkautta sepelivuorella ja katsotaan ensi talvi tilannetta.


Massiivinen kukkapenkki paahteisella lounaisseinustalla sai myös lähtökäskyn. Multaa on täälläkin liian lähellä laudoistusta ja tulevaa kissanluukun paikkaa. Muuri on hajoillut pakkaseroosion voimasta ja se puretaan alkutekijöihinsä ja korvataan puisella vastaavalla, kuitenkin kauemmas seinästä siirrettynä. Oikealla olevat hentoiset laudat eivät liity tähän.


Tuossa seinän vieressä puuhaillessa huomattiin, että on muuten vuorilaudoituksen asentajalle ponttaus ollut ihan vieras termi. Muilla seinillä samaa ei esiinny, mutta mitä helvettiä nyt taas. Tähän suunnitellaan sitä suurta köynnöskasvustoa vähentämään uv-säteilyn ravistavaa vaikutusta ja veden pääsyä seinän raoista sisään. Tulee tarpeeseen.


Hyviä asioita: torista löytyi siisti takorautaportti, josta ei pyydetty puoltatuhatta euroa. Päästään viimein eroon tuosta retkottavasta ja venkuraisesta lammasaitavirityksestä. (Taustarekvisiittana ensi viikolla (aina ensi viikolla) kaatopaikalle kiikutettavat leikkimökin jäänteet.)


Jos katsoo poispäin talosta, niin näyttää kivalta. :)


Aletaan pikkuhiljaa sisäistää vallalla ollutta filosofis-teologista suuntausta, jossa keskitytään puutarhanhoitoon, eikä paljoa taloa murehdita.

1 kommentti: