perjantai 27. toukokuuta 2016

DIY Frontexfencex

Nyt ei voi enää perääntyä. Tilattiin 50 metriä jykevää sinkkirautaputkea aidantolpiksi, eli pakko on sekin projekti nyt aloittaa, ihan kuin ei olisi jo muutenkin tarpeeksi tulipaloja sammutettavaksi. Hölmö on hän, eli itse.

Toisaalta sitten kun aitalinja valmistuu rajoille on se vähän kuin saataisiin sata neliötä lisää tonttia jälkitoimituksessa. Ruma verkkoaitahan tehtiin syksyllä hätätöinä kohteliaan monta metriä rajoista sisäänpäin, eikä teräväreunaisen aidan yli ole paljon tullut siirtyiltyä. Ollaan näin hedelmäpuiden kukinta-aikaan löydetty esimerkiksi pari aikaisemmin huomiotta rajan taa jäänyttä viisi-kuusimetristä luumupuuta.


Kuva on otettu tontin rajalta, josta on sisemmälle aidalle nelisen metriä matkaa. Poseeraamassa myös syypää koko aitaoperaatiolle.

Kahden arki-illan ajan potkittiin länsinaapurin kanssa kumpikin pihanperän täyteen pakattua kompostipatteristoamme siinä vähäisessä toivonkivenessä, että jostain löytyisi jonkinlainen validi rajapyykki tonttien välistä. Koko oletetun tonttien välisen rajan pituudelle on levitetty tasainen kivirivistö, jonka voisi äkkiseltään luulla merkkaavan rajaa. Kivikko mutkittelee puolikin metriä luotilangan sivu, eli raja on todellisuudessa jossain ihan muualla. Kaupungilta saisi jonkun kolmijalkaa näpertävän hypervirallisen mittaajan kahdella sadalla eurolla paikalle määrittämään akkuraattia aitalokaatiota, mutta ei tunnu ihan niin tärkeältä missiolta.

Todennäköisin lopputulema oli, että rajatolpat on katkottu joskus tai ne on ehtineet upota aikojen saatossa saven sekaan ja roudan ravisteltua tarpeeksi kauan nousevat ehkä pintaan. Rajalinja vedettiin kieroilevan muurin keskiarvon mukaan, sille edelleen oletetulle rajalle, ja naapuri siirtää parin kuution kompostejaan 20 senttiä omalle puolelleen. Ei kylläkään meidän pyynnöstä tai vaateesta, toim. huom.

Kun saatiin linja suoraksi, rapsittiin vähän enimpiä kriikunoita ja vihreämmille maille haikailevia syreeninoksia pois aitalinjan päältä. Kuitenkin mahdollisimman hennolla kädellä. Laitettiin kaikki oksat visusti talteen kasvimaan ympärille tehtävää #:aa silmällä pitäen. Sedan lainattiin maaporaa (moottoroitu vaarallisehkon oloinen jääkaira) yhdeksi illaksi ja vatkattiin sillä kymmenen 60-80 senttiä syvää kuoppaa tolppia varten. Kuoppaan tolppa pystyyn, betonia perään ja aika hoitaa loput. Kulmatolpat saatiin suoriksi valun sisään, loput pitäisi tässä joskus pian heti äkkiä. Sitä en tiedä koska ihmeessä ehtii käydä ostamassa puutavaran, katkoa, maalata ja kiinnittää ne tolppiin...

Naapurin kuusivuotias kommentoi terävästi illasta toiseen näennäisen aikaansaamatonta pohtimistamme: "Eikö se aita ole vieläkään valmis?", "Mitä te vieläkin siellä teette?", "Ei näytä yhtään aidalta vielä."

Itänaapurin puoleisista rajatolpista rälläköin tänään osan juuresta katki, kun olivat umpikalliossa kiinni, loput kaivelin betonikenkineen kaikkineen kenttälapiolla ylös. Mitähän niistä keksisi? Jätekeskukselle ei ihan vielä henno, eikä jaksa autolle saakka siirtäkään sen puoleen. Länsirajan kymmenestä tolpasta yhdeksän täytyy valaa betoniin, itänaapurin vastaisista yhdeksästä ainoastaan yksi.

Betonin kanssa on vähän kuumottavaa toimia, kun yrittää saada millintarkkaa tulosta kuivuvan massan tiukassa aikaikkunassa. Jos tulee syteä niin onpahan kiva piikata vinoon jähmettynyttä kaksimetristä tankoa irti raudanmaku suussa. Kalliota vasten on paljosti mukavampi tolpittaa, kun ei liiku yhti, ainakaan näissä geologisen ajan ihmiseloräpäyksissä. Josko huomenna saisi valmiista rivistöstä kuvan. (Näin kun liian aikaisin nuolaisee, San Andreas repeää ja perhosvaikutusmagmaa alkaa ryöpytä takapihalta.)


Vuohenputkiplantaasin alta löytyi umpimetallinen tolppa, kallioon juntattuna ja päällä vielä betonikakkua pala. Muuten kiva ja silleen, mutta viisi astetta vinossa, eikä taivu itkemälläkään. Tai ainakaan 70-kiloisen punnuksen epätoivoisella venkuttamisella.


Loppukevennyksenä kuvahavainto harvinaisesta albiinowannabesaukosta sen odottaessa nuijapääsaalista juomapaikkansa äärellä. Ajateltiin muuten asetella pyöreitä kiviä altaan reunat täyteen, ettei muovi pistäisi silmään niin kovin. Ja saisi kosteikkokasveille vaihettumisalustaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti