lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kun kerrasta ei opi

Keittiön valmistuttua maaliskuun alussa todettiin, että on loman paikka, eikä tehdä mitään ennen kuin talkooapu saapuu keväämmällä alakerran paleontologisiin kaivauksiin. Olohuoneen ja makuuhuoneen pintapuolisessa purkamisessa kuluikin sopivasti viime viikonloppu, ja sahanpurusukka-arki palasi keskuuteemme.

Perjantaina pitkän työviikon jälkeen oli, täytyy myöntää, hetken aikaa sellainen olo, että paskat koko projektista. Onneksi talkoohenkilöillä oli virtaa aloittaa purkutyöt jo samana iltana ja jatkaa sunnuntaille, sillä saatiin lopulta varalle jätetty vinttikomeroiden viimeisten villojen purkukin pois alta. Kiitos ja kumarrus!

Seuraa kuvallisia todisteita lounge-tilojemme metamorfoosin ensimmäisestä vaiheesta:


Makuuhuoneen maalarilla oli ollut hoppu, kun kirjahyllyjä ei oltu siirretty pois tieltä. Mööpeleitä roudailtiin ihan huolella pois tieltä purkamisen edetessä. Ees keittiöön, taas olkkariin. Samalla siirryttiin takaisin sohvalla nukkumiseen kuukauden tauon jälkeen. On muuten huomattavasti parempi, kuin kolmijalkainen vetelä runkopatjankuvatus. Henk.koht. olen sitä mieltä, että tilansäästösyistä koko sänkyasian voisi poistaa ja nukkua sohvalla vastakin. Kuuttikin mahtuu paremmin jalkopäähän.


Kohokuvioiset tapetit saivat tappotuomion, samoin kaikki ikkunoiden tummuneet ja likaiset listat ja smyygit. Ja listat ja karmit ja kynnykset ja ovi ja kaikki liikenevä nyt muutenkin.


Sähköjohtojenpäitä törrötti sieltä täältä. Vähän jännitti mahtaako sittenkin olla virtaa tallella jossain.


Sinne tänne sojottavat karmilaudat viittasivat seinien vinouteen tai naulojenkäytön nuukuuteen. Molemmat skenaariot toteutuivat.


Sellastatällästä. Katosta raavittiin tuhat puukuitulaattaa irti ja paiskottiin aukinaisesta ikkunasta pihalle, nopeasti muodostuneen jätevuoren päälle. Olohuoneen seininä oli hirttä, onneksi, jonka päällä pinkopahvia ja iki-iäkkäitä tapetteja. Päällimmäisenä oli kuvassa näkyvää halltex-levyä, jonka saa ok-kuntoisena ja kunnollisena materiaalina jäädä paikoilleen. Lattialta kieriteltiin muovimatto polttolaitokselle ja irrotettiin vanerilevyt lattialautojen päältä. 

Vasemmalla näkyvä kantava seinä, oli, miten sen sanoisi, kylmäävä. Oranssissa hankkijahatussa hakkaava henkilö sai seinän heilumaan puolelta toiselle kovasti huolestumista herättävän oloisesti. Tarkemman tutkimuksen perusteella voitiin tuoda yleiseen tietoisuuteen, että joku lujuuslaskennasta ja yleisestä järjenkäytöstä puutetta kokenut imbe-silli oli oviaukkoa levittäessään täydellisen tyyntä typeryyttä osoittaen vetänyt kantavia tolppia poikki. Kantavasta seinästä, tolppia poikki...


Ikkuna on suorassa, muu ei. Voi TTU. Väliseinät on raffia valumuottilautaa, ja kaikki sojottaa vinosti alaspäin puuttuvaa tolppaa kohti. Oviaukon vasemmanpuolinen tolppa on myös katki, ja siksi seinä heiluu. Eristepurutkin puuttuu seinänpätkästä melkein kokonaan. Tai siis todennäköisesti ne on jonkun aikaisemman lattiaremontin tiimellyksessä pudonneet lattiasta läpi ja jääneet korjaamatta. Asia kaipaa pikaisia toimia. On muuten tuo muurikin kerrassaan taidokkaasti tehty. Kolmeen suuntaan vino ja kiinnitetty ja päällystetty jollain räällä. Elokuussa saa lekaa niskaan.


Hyviä juttujakin löytyi toki, eikä mikään toistaiseksi löytynyt ole likimainkaan keittiön veroinen korjauksiin kulu(ne)vaan aikaan tai rahaan nähden. Vanhoista tapeteista jätettiin paloja paikoilleen, suuri osa irtosi päällimmäisen kerroksen mukana. Onneksi halltexien takana olevat kerrokset saavat olla ihan rauhassa.


Jos ei ota lukuun superlatiivisurkeita karmistuksia, on ikkunoiden ympäristö ns. jees-kuntoista. Hirttä ja uretaanitiiviyttä aaltopahvilla tuunattuna. Tähän on paljon helpompi leikata sopivat puitelaudat kuin keittiön huteriin kakkoskakkos-virityksiin.


Olkkarin katosta löytyi mieluisimmat yllätykset. Joskus kiinni olleesta valaisimenaluskipsirosetista on jäänyt näkyvä jälki liimamaalia rapisevaan kattopahviin. Menee parisuhdelautakunnan julkisivukomission käsiteltäväksi olisiko syytä toistaa rosettius pahvin päälle nidottavassa lautakatossa. Vaalisalaisuutta uhmaten totean kannakseni jyrkän ehkän.


Vaan nämä ne vasta olikin! Ei lainkaan omaan makuun sopivat, ties mitkä talonpoikaisnaivistiset päivänkikkarat vapaalla kädellä maalattuine korostusviivoineen, mutta silti. Pahvi on niin heikossa hapessa, että ilman järeän toimen konservointia ei sitä voisi näkyväksi kattopinnaksi jättää, eikä poisrepimistä olisi harkittu vaikka olisi ollut pelkkä blanko paffi. Jos värejä vähän muuttaisi ja palkkaisi jonkun pensselisedän eli -tädin sabluunitta sutimaan. Ehkä, ehkä.


Makuuhuoneen lattia oli saanut osakseen kaltoinkohtelua. Eristeitä uusittaessa laudat on revitty jumiutuneista nauloista läpi, sillä seurauksella, että suurin osa laudoista on lohkeillut ja repeillyt pahan näköisiksi. Jos olisikin pelkkiä naulansreikiä niin speedheater pääsisi tositoimiin, mutta nyt menevät vaihtoon, ikävä kyllä. Eristeet on taas sitä juostenpaskottua silppua, joka lienee dyykattu jostain kaatopaikalta yön pimeinä tunteina iloisella seitkytluvulla. Kellarista suora näköyhteys ylös, hieno homma.


Olkkarin lattiaa. Ruskean maalin päälle on lotrattu kittiä, jotta päälisvanerit ja koko lattia olisi suorassa. Sallikaa mun ny nauraa. Jos kunnostukseen riittäisikin pelkkä kitin sulattelu vesiteitse ja hionta, niin mikä ettei. Nämäkin laudat on osin kovasti repaleisia ja samalla kohtaa parhaimmillaan kuusi naulan- ja ruuvinreikää. Kellariin tai jonnekin voisi säästää.


Häfsä-häfsä-häfsä! Valoisaa, tilavaa ja ennen kaikkea harkittuja sisustuselementtejä. Ach så. Ei tunnu eikä näytä huhtikuussa yhtään niin lohduttomalta, kuin marraskuussa.


Kotimme näyttää käytetyn tavaran myymälältä. Yksityiskohtana huomautettakoon, että kakkosnelosesta tehdyt silppupalat keittiönvastaisella seinällä eivät noudata mitään avaruusgeometrista logiikkaa, ovatpahan vain vaihtoehtoiskorkeudellisia ruuvaustukia toispuolseinää kiinnitettäville maustehyllyille. Järki/jälkiasennettuina olivat vähän helsvetin vaikeat kiinnittää tarpeeksi tukevasti ja edes sinnetännesuoraan ilman maalatun pinkopahvin rei'ittämistä.

Kattoon lautaa, pikapikaa pahvit seinään ja saunan valloittaneet ekovillat hiirenpapanoiden tilalle niin meillä on jo kolme oikeaa huonetta.

2 kommenttia:

  1. Olkkarin lattialaudat sai siis kanssa poistotuomion? Niin ja olkaat hyvät vaan - sorkkaraudan heiluttelu on toimistotyöläiselle elämysmatkailua. ;D

    Täällä olis nyt tällainen kiikarissa, ootellaan että ilmottavat näyttöaikaa. https://www.opkk.fi/opkk/opkk/opkk_portal/asunto_ja_kohdehaku/asunnot/asunnot_kohde?pid=ea7f&kohde=560069

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kerta ylikävellessä miettii ja punnitsee asiaa, mutta todennäköisesti ikävä kyllä hävitetään lattialaudat. Liian paljon puuttuvia paloja, repeämiä ja isoja naulanreikiä. Olisi ainakin tuplasti keittiön lattiaa työläämpi, eli aivan tolkuttomasti liian vaivalloista. Jotkut ultimaattisrustiquet kattolaudathan niistä saisi. :p

      Ha! Ihan on nyt oikean vuosikymmenen talo kyseessä. Ja sopivasti maakuntarajan oikealla puolella.

      Poista