sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Jos taivaalta sataisi rahaa

Makuuhuoneen epätoivoista lattiaa eilen alakautta purkaessani päässä soi otsikon kappale. (Ei soinut oikeasti, joku koukku piti keksiä otsikkoon.) Ei satanut taaskaan rahakätköjä niskaan, silkkaa paskaa vain. Löytyi kokonaan uusia ällötyksen sfäärejä kun hiirenpapanavirta kävi hihansuista sisään ja siitä edemmäs. Lattiarakenteista paikallistui suurehkon hiirieriön lisäksi kunnioitusta herättävän kokoinen ampiaispesä, joka oli aivan lattialautojen alla kiinni, villamössön seassa. Kauhean kiva että tontilla on elinympäristöjä mahdollisimman monelle lajille, mutta joku raja.

Tänä viikonloppuna oli kyllä alunperin tarkoitus rakentaa terassi talvella puretun edellisen kuvatuksen tilalle, eikä kellaria ajatellakaan, mutta säätila päätti toisin. Sadekuurojen aikana säkitin villaa kellarissa, tihkusateessa ja satunnaisessa auringossa ruuvailin terassilautoja paikoilleen.

Olohuoneen ja makuuhuoneen lattioiden eristeiden purku on ensimmäinen osa huoneiden entistystä. Normaalisti aloitettaisiin katosta ja siirryttäisiin alemmas, mutta koska huoneiden välisen "kantavan" seinän rakenne vaatii tarkastelua, pohdiskelua ja kalliotuentoja, tehdään vähän ristiin. Vallitseva vuodenaika on vielä niin viileä, ettei viitsisi tyystin olla eristeittä; että äkkiä pitäisi purkaa, tukea, villoittaa ja kasata. Niin aina. Tällä hetkellä ainoana eristeenä kellarista ja ulkoa huokuvaa kylmyyttä vastaan on harvojen lattialautojen päälle ladotut ylijäämämatot. Tervetuloa vaan lattiamajoitukseen vappuvieraat...


Läts. Makuuhuoneen villat tuli siivosti liki itsestään alas. Alin "kantava" rakenne oli notkolleen kostunutta (nyt kuivaa) tuulensuojalevyä, miten sattuu naulattuna. Niiden päälle oli sullottu styroksinkappaleita satunnaisessa järjestyksessä vaihtelevan paksuiseksi kerrokseksi, ja niiden päällä oli hiirtensyömä paperi ja suuresti vajavainen villamähnä.


Kun kaikki irtosälä oli siirtynyt pihalle, saattoi huokaista. Todella paljon paremman näköinen rakenne, kuin esimerkiksi keittiössä oli. Hirttä ja 50x200-palkkia. Ja vielä niin suorassa, että saunaan varastoidut ekovillapaalit saadaan dumpattua tänne. Muutamassa palkissa oli hieman vanhaa kosteusvaurion vikaa, mutta niihin saa helposti paikkapalkkeja kylkeen kiinni. Enempää ei vielä avattu, vaan paperoitiin heti kuvassa näkyvä osuus umpeen ja ruuvailin kattoon raakalautaa samalla lailla kuin keittiön kohdallakin. Tämä lähinnä siksi, ettei kellarista nouseva viima ja hiirenkusenhaju nousisi asuintiloihin. Seuraavaksi avataan sen verran lisää olohuoneen puolelta, että saadaan se arveluttava "kantava" hirsi näkyville. Nyt hirrenpään näkee yhdestä kohtaa puretun osan suunnalta. Kantapääastuntaa on syytä välttää yläpuolella, sikäli haperon näköinen on.


Suurennos edellisen kuvan vasemmasta yläkulmasta. Vähä pehmone hirsi. Nafti paikkapala laitettu kakkosnelosesta: valo kajastaa puutarhan puolelta. Huikean hyvä hiirten highway. Täytyy avata vasemmalle, eteisen lattian puolelle, tutkia hirsien kunto kattavammin ja tehdä tuentoja. Toinen jännä kohta on kakkosnelosen edessä, muhjuisen hirren päällä kelluva palkki, joka ei ole kiinni mitenkään ja jos hirsi tuosta vielä pehmenee niin tippuu koko palikka alas.

Ei mitään ylitsepääsemättömän vaikeaa, ehkä.

Sitten tärkeämpiin uutisiin: vi har terassen!


Viime viikon lauantain käytin kokonaan valumuotin tekemiseen ja betonileikkeihin, joten valu oli ehtinyt kuivahtaa sopivasti käyttökuntoiseksi. Aluksi mietittiin ihan vaan kelluvaa betonilaatta-perustaa, kun on niin pikkuruinen lättänä, mutta joku vanhemman sukupolven remontti-ikoni ehdotti valua. Helppo tehdä ja tulee tukeva. Näin pienessä mittakaavassa on hyvä harjoitella tätäkin puuhaa. Raakalautaa, pari tankoa raudoitusrautaa ja nelisensataa kiloa betonia. Tuli betonimyllyä ikävä kun suurin saatavilla oleva sekoitusastia oli 20 litran vetoinen pänikkä ja sekoittimena porakoneeseen kiinnitettävä maalivispilä, joka vääntyi joskus ensimmäisen sadan kilon jälkeen sellaiseksi, että roiski lälliä pitkin poikin.


Välillä piti käydä purkamassa villoja kellarista kun räntä- tahi raesade yltyi liiaksi. Vahva kesäfiilis oli läsnä kun liimaili terassia kasaan jäisin käsin hyhmäisistä laudoista.


Valun päälle lätkin sokkelikaistaa ja painekyllästettyä lautaa. Päälislaudaksi valikoitiin siperianlehtikuusta. Kaunis punerva kuviointi ja sisältää luontaisia* lahonestoaineita, eli ei tarvii litkiä mitään syanidia päälle. Annetaan tämä kesä harmaantua auringossa ja syksyllä tai keväällä käsitellään todennäköisesti kimröökillä, eli puuhiilimustalla, sävytetyllä roslagin mahongilla. On siis periaatteessa pellavaöljyn ja tervan seos. Puun syyt jää näkyviin, ja käyttöikää saadaan lisää. Roslagiin päädyttiin siksi, että on puhtaan hautatervan ohella vanhimpia puunkäsittelyaineita, eli ei voi ihan kuraa olla. Pelkkä terva taas ei sovellu terassin pintaan tahmaisuutensa vuoksi.

Painekyllästettyä myrkkypuuta ei käytettäisi mieluusti ollenkaan, mutta ajaa se asiansa harvoissa valituissa kohteissa. Ostettiin sen verran sitäkin, että saadaan tuohon polun päälle, kätevästi, terassin pituinen kasvilava köynnöksiä varten ja saunan taakse kalliolle perhoskasveille oma hiekkalaatikkonsa.

Vaikka kuinka yritti ennakkoon käydä kasaamista läpi, niin ympäröivä kivimuuri pääsi yllättämään. On vähän toivottoman hankalaa porata mitään kiinni mitenkään ulkopuolelta käsin, kun muuri tulee poran tielle.


Das laituri. Huomaa hymyilevä raksajäbä. Rasti seinään. Persiin alla oleva lauta on likimain kasvilavan ulkoreunan paikalla. Ensi kesänä sitten kaksi metriä pystytolppia ja katto.

4 kommenttia:

  1. Viimeisessä kuvassahan se vappuvieraiden lattiamajoitus näkyy. ;) Teltta vaan päälle. Miten päin teillä meni ilmansuunnat, tuleeko laskeva aurinko kadun puolen seinään ja rinteeseen?

    (Keskiviikkona privanäyttö kera appiukon ja hänen ammatikseen-taloja-rakentaneen-lankonsa. Jolleivät löydä mitään pommeja niin lähtee tarjous!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kova makuusija kerrassaan. Mutta totta siinä mielessä, että ainoa paikka tontilla minne teltan teoriassa saisi pystyyn. Aamuaurinko paistaa puutarhan puolelta makuuhuoneeseen, paahtaa päivällä ikkunattomaan olkkarinseinustaan ja illalla keittiön ikkunoista, eli oikein kiva.

      Ohoo! Hyvä kun on ammattilaisia mukana, niitä oltaisiin itsekin kaivattu. Suositan omaa otsalamppua ja puukkoa mukaan. Jälkimmäinen joko rakenteiden kovuuden tai myyjän puheiden totuudellisuuden testaamiseen. Kyselkää paljon järkikysymyksiä ja tehkää päätös tunteella. :p

      Poista
  2. Hauskasti vinossa toi eka kuva ^^ Täällä odotellaan lämpimämpiä säitä ja lainanlyhennysvapaan aiheuttamaa rahavyöryä (jolla siis rahoitetaan khhn remppa), ennen suurempia muutoksia. Ville piikkaa autotallin lattiaa odotellessa.

    Suvi: kävin kattomassa mistä on kyse :D Teillä siis myös talokuume - ei tuu olemaan tylsää enää ikinä! Mutta siis hyvännäkönen. Ja 1/2 loimaalaisena (melliläläisenä) kannatan kaupunkivalintaa!

    VastaaPoista