perjantai 10. elokuuta 2018

Vieras(varuste)huone

Kun muutimme, ajatuksena oli pitää yläkerran suurempaa huonetta varastona ja pienempää remonttihuoneena. Tai no, aivan ensimmäisenä ajatuksena oli remontoida isommasta huoneesta makuuhuone vuokralle, mutta sen suunnitelman mahdottomuuden havaitsimme nopeasti. Eli siitä tuli varastohuone. Huoneessa on alkovi, jossa on aina vallinnut sekasorto, kun kaappitilan puutteessa kaikki ryönä on kasautunut sinne. Ees taas kannettujen paneelien, listojen, puutavaran ja yleishyödykkeiden lista on loputon. Koska likaisuus alkoi toden teolla ällöttää, ja epäilin, että kerrankin voisi olla toteutettavissa pelkkä pintaremontti, uskaltauduin aloittamaan kesäkuussa.



Yleisrojula. Kaikki retkeilytarvike sulassa sekasotkussa muun kaman kanssa.




Alkovi alkuperäisasussaan. Pinkopahvi riekaleina, rasvaa, likaroiskeita ja tahmaa kaikkialla.

Ensin irrotin huoneesta lattialistat, hieman halkeilleet, mutta käyttökelpoiset. Hiomisen ja pesun jälkeen sudin pari kerrosta Virtasen ikkunamaalia päälle. Osa huoneen listoista puuttuu, mutta profiili on yleinen joten lisää saa ostettua, kun ehtii.


Nurkasta muovimaton alta löytyi pala vaaleanpunaista lattiaa. Maalasin ympäriltä uudella sävyllä, mutta jätin tuon palasen ihmetyttämään tulevaisuutta.


Tummunut mäntypaneelikatto ja muovimatto saivat lähteä, samoin kellastunut vinyylitapetti. Katto sai kolme kerrosta valkoista pellavaöljymaalia - sen maalaaminen kolmenkympin helteillä kerta toisensa jälkeen oli sellaista herkkua, että neljättä kerrosta ei tule. Muovimaton alta löytyi kelvollisessa kunnossa oleva lautalattia, joka sai kaksi kerrosta Uulan sade-sävyä niskaansa, siitä tuli oikein mainio. Seiniin makulatuuritapetti jonka päälle varsinainen tapetti.

Lundiajäljennökset on toimineet retkeilykamppeiden käsivarastona, mutta viiden tikkaan kokonaisuus on aika raskas, eikä porontaljoja, lumilapiota tai huopikkaita välttämättä tarvitse pitää koko aikaa esillä pölyyntymässä.


Niinpä kokosin tarpeellisimmat nippuun ja siirsin kylmää sietävät kamat saunaan. Koska sitä ei olla remontoimassa aikoihin. Tosin nyt retkikamoja on saunassa, tässä, muovilaatikoissa seuraavassa kuvassa ja vaihtelevasti repuissa ja autossa, tai kuivumassa. Kaaos on taattu.


Kaikki talvivaatteet, monot, pipot ja muut kokosin pinottaviin laatikoihin nurkkaan. Tuohon vasemmalle tulee vielä rekki kauden takeille ja mekoille ja verhot pinon eteen.

Rakensin vasemmanpuoleisen paneeliseinän tuoreesta tavarasta, ja väistämättä huomaa miten katon tumma pohjasävy paistaa vielä kolmen maalikerroksenkin alta. Kuva ei hämää siinäkään suhteessa, että tapetti muuttuu seinältä toiselle. Saatiin lahjoituksena kolme rullaa kivannäköistä gammalsvenskaa, ja varmistin vielä että samaa mallia on saatavilla edelleen. Muuten kiva mutta kuvion kokoa, väriä ja mallia on vähän muutettu aikojen saatossa. Saa luvan kelvata varastossa.


Sähköasentaja saapui, ja myi muassaan pari uusvanhaa bakeliittikatkaisinta kympillä. Kelpo hinta sanoisin. Suostui myös kiltisti pyytämällä putsaamaan ja uudelleenkiinnittämään alkuperäiset rappukäytävän mustat vastaavat. Enää ei tarvitse laittaa otsalamppua päähän kun pimeällä lähtee yläkertaan(!)


Alkovin verhoilin helmipaneelilla, maalasin kolmesti valkoisella pellavaöljyllä ja kiinnitin kaikki lattialistat paikoilleen. Vierassängyksi saatiin patjaton heteka (tervetuloa vaan kylään) ja keinutuoli muuten vaan. Ehkä siinä joskus ehtii istua. Roikkuva ikkunapenkki lähti hakkeeksi ja tilalle vaihtui suorempi kukkaruukunpidin. Ikkunan karmit ja puitteet ehdin maalata jo keväämmällä.

Valmis.


Jumalauta valmis! Listat ja kaikki!

(No pari listaa puuttuu.)


Seuraava mietinnän kohde on eteisen entistys. Tekisi mieli jättää edes jossain vähän hirttä näkyviin, mutta ne on aika rupuisessa kunnossa, koira syö kuitenkin eristeet, eikä kovin suurta pinta-alaa saisi esiin vaikka mitä tekisi.

maanantai 30. heinäkuuta 2018

Jatkuu

Long time no remontti. Viime kesä oli hiljaiseloa kasvihuoneen rakentamista lukuunottamatta, talvellakaan ei tehty juuri mitään, mutta nyt on taas jotain mistä kirjoittaa.

Ulkoeteinen


Ulkoeteisen nuhruisuus häiritsi kotiintullessa joka kerta. Venelakalla tuhrittu helmipaneeli oli tumma ja likainen pienentäen pikkuruista eteistä entisestään. Myyjät kehuskelivat aikoinaan, että eteinen on verhoiltu komealla punahongalla, josta punertava sävy johtuu...

Toukokuussa revin muovimaton irti, hioin pinnat karheiksi, pesin kaiken irtolian ja sudin pari kerrosta Uulan lemmikki-sävyistä lattiamaalia päälle.


Ikkunoiden puitteet käytiin läpi ja korjausmaalattiin ja listat laitettiin paikoilleen.


Lohdutonta.


Viime vuonna restauroitaviksi irrotetut pariovet on viimein kohdillaan, työtunteja kului arviolta 160-170. Niistä tuli oikein hyvät. Toiste en haluaisi tehdä.

Rappukäytävä


Ensimmäisenä päivänä kun talo siirtyi meille, revittiin muovimatto yläkertaan johtavista rappusista. Siitä kahden ja puolen vuoden kuluttua, tämän vuoden kesäkuussa päädyin pesemään pikaisesti yläkerran pienemmän huoneen aka tupakkahuoneen ovea mäntysuovalla. Järkytyin lian määrästä niin, että lopulta pesuun päätyivät kaikki rappukäytävän pinnat lattiasta kattoon. Tupakointi ja vuosien pöly ja siivottomuus valuivat seiniä pitkin pois, ja päälle vedettiin maalia.


Tässä näkyy rappusten väri ja kunto ennen uusinta maalikertaa, seinissä taas on jo pohjamaali. Rappusten koloihin, irvistäviin saumoihin ja muihin syövereihin tuuttasin neljä tuubia akryylimassaa. Rappukäytävä on ennen toissasyksyistä kalliotuentaa romahtanut seitsemisen senttiä, joten koko systeemi pitäisi rakentaa uudestaan ilman mitään akryylejä jossain vaiheessa.


katto taittaa hieman vihreään, seinät aavistuksen siniseen ja rappusissa toistuu vanha vihreä sävy. Kestää minkä kestää. Panelointi sai ehkä kuudennen maalikerroksen, profiilit olivat jo valmiiksi ummessa, osa paneeleista rikki, huonosti kiinni ja kaikenlaisia vanhoja valumia monessa kohtaa. Seinän eristeiden kunnosta ei ole mitään positiivisia ennakko-oletuksia, joten tämä maalausurakka oli pelkkää väliaikaista viihtyisyyden lisäämistä, ennen kuin joskus on varaa tehdä perusteellisempi syväremontteeraus.

Kaiteet piti irrottaa, pestä kahdesti, hioa, pestä, vahata kahdesti Osmocolorilla ja kiinnittää takaisin. Kaidepuissa ei ollut aiemmin mitään käsittelyä, joten puu oli imenyt vuosikymmenten ajan rasvaa käsistä sisäänsä.

Lopputuloksena on huomattavasti siistimpi käytävä.



Eteinen

Ja kun talkooapua oli kerrankin tarjolla, revittiin sisäeteisestä loputkin vanhat seinät auki. Nyt on koko alakerta käyty läpi.






Jotenkin ihastuttavan ilmavan oloista. Ei haittaa vaikkei juuri nyt ole aikaa laittaa pintoja kasaan.

Perheenlisäys


Kuvissa vilahteleva karvakorva on nimeltään Pottu. Kuutilta löytyi syksyllä nopeasti pitkälle edennyt syöpä eikä mitään ollut valitettavasti enää tehtävissä.

Pottu on oiken tomera apulainen, viimeksi viikko sitten päätti että olohuoneen tapetti olisi syytä vaihtaa ja repi siitä pitkät suikaleet irti. Eikä yläkertaakaan olisi varmasti sähköistetty vielä, ellei Pottu olisi purrut vessan lattialämmitysjohtoa poikki ja jouduttu soittamaan sähköasentajaa paikalle.

torstai 25. toukokuuta 2017

Kevätterveiset etc.

Aloitetaan tekosyillä. Ensin pimenee läppäri (helmikuussa), jonka korjauksessa kestää aikaa, korjauksen jälkeen todetaan että kaikki tämänvuotiset valokuvat on kadonneet, ulkoiselle kovalevylle siirretään siis liian harvoin. Samassa rytäkässä katosi photoshop, jota ei tämän talouden atk-taidoilla enää palautettu. Läppäristä hajoaa viikon päästä korjauksesta virtajohto, jota odotellaan kolme viikkoa Kiinasta. Teknologiainho kohoaa sille tasolle, ettei huvittaisi mihinkään vasaraa monimutkaisempaan koskea. Tänään näyttö sitten meni jotenkin sekaisin ja kirkkaus säätyy jatkuvasti automaagisesti pimeimmäksi mahdolliseksi, jonkinlaisessa virransäästöhuumassaan.

No, meanwhile in Sukka, ollaan oltu raittiita ja reippaita remontteeraajia. Ulko-ovien kunnostus on edennyt hyvin, puuseppä teki tehtävänsä ja risainen lukkopesänseutu korjaantui. Sairaalloisen hiontaoperaation (40, 80, 120) jälkeen siirryttiin muutaman kittauskierroksen jälkeen maalaamiseen. Hiomista riitti paksun tuntemattomia ainesosia sisältäneen maalikerrostuman vuoksi, joka oli syytä poistaa puupinnalle saakka.  Tämänhetkinen tilanne: toisessa ovessa kahta ruutua vaille klasit paikoillaan ja kittausten ylimaalausta vailla valmis. Laseja irrotettaessa todettiin, että ne ovat niin naarmuisia ja niin monta ruutua oli rikki, että tilattiin kokonaan uudet lasit Domus Classicasta. Tulee siistimpi yleisilme kun kaikki lasit ovat samaa sarjaa, ja kun kaikki ruudut on kuitenkin irroitettava ja pohjatyöt kittauksineen tehtävä. Toinen ovi on tilanahtauden vuoksi odotellut maalausvuoroaan jo tovin. Ehdin sen jo kertaalleen pohjamaalata kokonaan, kunnes tajusin liian myöhään sekoittaneeni purkit keskenään ja sutineeni oven kauttaaltaan lateksipohjamaalilla pellavaöljyn sijaan: uusi hiominen. Työtunteja ovien parissa on vierähtänyt toistaiseksi vähän alta sata. Ei paljon huvita laskeskella työlleen hintaa.


Ensimmäiset 600 aitarimaa on pihalla paikoillaan, viimeiset 200 odottavat maalin saapumista anopiksi henkilöityneen kuriirin muassa. Mutta niiden valmistuttua on sekin homma viimein valmis, kyllä siinä kestikin. Kymmeniä kottikärryllisiä maata ja kivenmurikoita on siirretty ees taas aitalinjan tieltä ja tasoiteltu puutarhan pahimpia monttuja.

Sähkömiehen piti käydä jo joskus jouluna, ei ole toistuvasta peräänsoittelusta huolimatta löytänyt paikalle, eteisessä kaikki ennallaan. Tai sen verran ei, että maalattiin lattia ja eräänä tylsänä iltana päädyin teippaamaan laattaimitaation ja kokeilemaan sujuuko. Nätti siitä tuli, mitä nyt yleisilme on tämä, kerää koiran ulkoa tuomaa rupua huomattavia määriä.


Kellari on kevään koitettua tyhjennetty, kaatopaikalle ja pihavajaan on siirretty kaikki liikenevä siivouksen tieltä. Seiniä on vaalennettu 40 litralla kalkkivelliä. LVI-suunnittelija saapuu(kohan) parin viikon päästä ja sitten alkaakin kellarin/talon kuivatusihmettely. Suunnittelijan pumaskan mukaan ratkeaa ruvetaanko sadevesijärjestelmää kaivattamaan vai jäädäänkö keräämään rahaa. Ensimmäinen paikalle sattunut sadevesijärjestelmäkaupustelija oli sikamaisen kallis, toinen urakoitsija totesi tämän olevan niin hankala paikka, ettei voi luvata kuin tuntitöinä tekevänsä, mikä ei ole liian lohdullinen lähtökohta.

Maaliskuussa ostettiin kohdalle sattuneet pariovet herätteenä kun kerrankin sattui sopivan kokoiset tarjolle makuuhuoneen oviksi. Vanhasta Raumasta puretut lyijynraskaat kaunottaret siirtyivät paikoilleen itse suoritetun karminrakennukset seurauksena. Se oli hommaa se, en suosittele. Lopputulos on kiva, vaikka väri ei välttämättä olekaan se sointuvin. Joskus tulevaisuudessa täytyy hieman restauroida näitäkin.



Makuuhuoneen helmipaneloinnin päälle maalattiin koristelistat ja verhot saivat viimein tankonsa ja ankkakoukkunsa. Vielä uupuvat katto- ja jalkalistat.

Viikkokohtaisen tehtävälistauksen lisäksi ollaan otettu työn alle perintökasvihuoneen perustusten kaivaminen ja kaikenlainen puutarhanhoito. Pihaterassin takaosa sai samanlaisen kohopenkin kuin etupuolensakin, ensi kesälle kaavaillaan pystytolppia pergolan toivossa. Puutarhaliikkeissä on vierailtu usein, ja toivottavasti tänä kesänä ehtii vähän paremmin keskittyä istutuksiin kuin viime kesän hektisen sisätilaremontoinnin keskellä. Hevosenlantaa hain peräkärryllisen, luulisi sillä jo vähän douppaavan.

Suunnitellaan kaiken kaikkiaan vähän rennompaa aikataulua tälle kesälle. Ikkunoiden maalausta on asialistalla, ja aidat olisi syytä saada viimeisteltyä, mutta muuten vähän iisimmin.

torstai 2. helmikuuta 2017

Maaliemulsiomaraton

Remonttiaktiivisuutta kuvaava aaltoliike on saavuttanut sen osansa, jossa jotain taas konkreettisesti tapahtuu. Joululomille lähtiessä maalattiin viime töiksemme keittiön lattia kolmannen kerran, edelliskerrasta oli vierähtänytkin tasan vuosi. Harhauduimme silloin maalaamaan lattian pelkällä pellavaöljymaalilla, kun sen kestävyyttä siinäkin käytössä vakuuteltiin, mutta toisin kävi. Maalikerros jäi pensseleitärikkovasta jynssäyksestä huolimatta liian paksuksi, eli nahkeaksi, eli tahmeaksi, eli likaa kerryttäväksi. Pestiin lattiaa vuoden ajan vähintään kerran kuussa mäntysuovalla, mutta myönnettävä on, että siistiltä näyttääkseen se olisi pitänyt kuurata kerran viikossa. Ei hyva, huonö.

Päällismaalia etsittiin ihan urakalla, kun betoluxinperkeleeseen ei haluttu vieläkään sortua. Permo olisi klassisehko, mutta kiiltävä lattia muuten mattapintaisessa keittiössä olisi ollut vähän nökkö valinta. Lopulta ostettiin pikaisen sävyharkinnan seurauksena Virtasen maalitehtaan porstua-lattiamaalia kahdessa sävyssä. Toisella maalattiin keittiö ja toisella sisäeteinen. Alkydimaaliahan sekin on, mutta puolihimmeänä saatavilla ja vaihtoehdot alkoivat olla taas vähissä.


Maalaaminen sujui pikaisen hiomisen jälkeen sutjakkaasti ja lopputulokseen on viimein tottunut, vaikka siitä taisi lopulta tullakin hieman liian äreän sininen. Pellavaöljymaali oli kulunut selvästi monesta kohtaa, varsinkin oksankohdat olivat paikka paikoin kokonaan maalia vailla. Tämä johtui todennäköisesti infernaalisen pitkästä kuivumisajasta, jota ei pystytty noudattamaan asumisteknisistä syistä, vaan hiihdettiin sukkasiltaan pitkin lattiaa liian aikaisin. Kuukauden käyttökokemuksen jälkeen porstua on toiminut muuten mallikkaasti, paitsi että aikaisemmat koirankynnenraapaisut pelkkä pellavaöljymaalipinta antoi anteeksi ja jousti, mutta nyt saattaa lohjeta koko maalikerros puupintaa myöten. Mutta hei, joululoma tulee ensi vuonnakin.

Varsinainen Tour De Maalinlevitys on ollut kuitenkin aitarimojen valmiiksisaatto. Melkein kahdeksansataa metrin mittaista tikkua kahteen kertaan keittomaalilla sudittuna. Pieni osa näkyvissä alla kuvassa, suunnilleen puolet jo pihalla ja paikallaan. Ja vieläkin niitä pitänee sirkkelöidä joku satsi maalattavaksi.

Viime vuodelle mitoitettu ulko-ovien kunnostus tuntui mukavalta pikku operaatiolta ainaisen mustalla maalilla sotkemisen sijaan, ja irrotinkin toisen ovista tarkempaan syyniin. Mitään todellista eristysvaikutusta ovilla ei ole, joten sopinee näin "talvi"-aikaankin kunnostaa. Kesällä lienee tarpeeksi hiottavaa ikkunoissa.


Potilas toimenpidehuoneessa odottamassa hellivää solariumia.


Huonommassa kunnossa oleva puolikas pääsi ensimmäisenä työn alle. Suurin sarka on murtuneen ja heppoisesti kiinni roikkuvan vetimen ja lukkomekanismin ympärillä olevan puuosuuden korjaus. Ovi lähtenee jonkinlaisten pohjatöiden jälkeen puusepälle saamaan uutta puuistutusta.


Lasien kittaus on päässyt hieman raffiin kuntoon ja muutama haljennut ruutu täytyy vaihtaa.


Saranat pääsevät nauttimaan puolivuosisataisesta viemärirae-spa'staan.



Pikaisen analyysin perusteella ovet on alun perin maalattu jollain venelakan kaltaisella, jonka päälle on vedetty osittain kattava valkoinen kerros paksua pellavaöljymaalia ja kittiä, jonka päälle on viimeksi maalattu vihreällä ja valkoisella tikkurilan vinhalla paksu kerros. Profiilit ovat kadonneet aikojen saatossa kauas kerrosten alle, ja niiden varovaisessa esiin ronkkimisessa speedheaterin profiilikaavin on eri näppärä.


P.S. tilattiin nippu jalka- ja kattolistoja, joten on pieni mahdollisuus, että keittiö, olohuone ja makuuhuone saavat jollain aikataululla joskus viimeiset puuosansa.

keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Kakstuhatkuustoista

Kokoolmallinen check-out männävuodesta, suunnitelmain ja toteutumain vuorotellessa:

Keväällä, sanokaamme ennen juhannusta, puretaan olohuoneesta ja makuuhuoneesta lattiat tyystin, seinistä tapetit ja katosta puukuituruudukot. Ainakin olohuone olisi samalla vaivalla saatava pinkopahvitettua ja kattoon lautaa. Lattiaan villaa ja paperia, päälle väliaikaisvanerit ensi talvea ja lautoja odottamaan.

Purku check. Rakenteellisten yllätysten löytäminen ja ratkominen check. Pinkopahvit ja makuuhuoneeseen puolipaneelit check, makuuhuoneen katto check, maalia pintaan check, ja tapettia. Olohuoneen katto on edelleen vailla mitään uutta pintaa kun ei osattu päättää mitä tehdään sille. Makuuhuoneen ja olohuoneen lattiat purettuamme päädyttiinkin villoituksen ja paperituksen jälkeen asentamaan kuivatetut lattialaudat jo kesällä; lattiat siis myös check, samoin lipeöinti ja vahaus.



Yksinäisiä kesäiltoja varten irrotetaan ravistuneet ulko-ovet kunnostukseen, tai ehkä vasta toinen. Samoin keittiön ja olohuoneen yhteensä kolme ikkunaa irrotetaan, hiotaan ja maalataan kunnolla.

Ulko-oviin ei koskettu, ohops. Keittiön ikkunoita krapsuteltiin ja maalailtiin verkkaisesti pitkin kesää, kunnes syyskuussa tuli kiire; osa ikkunoista jäi maalaamatta mutta kaikki kuitenkin saatiin tiivistettyä ennen pakkasia.

Kattoremontista saatiin niin huokea tarjous (sarjassamme kuuden euron pizzat) että harkittiin ohikiitävä hetki jo sen aloittamista, mutta joku raja. Täydellisen pellinparannuksen sijaan teetetään piipulle mekko ympärille, täytetytetään reiät ja läpiviennit lyijypellillä (sounds nice) ja nostetaan lapetikkaita vähän kumitassuilla, ettei metallien väliin mehustuva mömmö syö tietään vinttiin. Kattellaan sitä täysremonttia sitten kun saadaan avustushakemus sisään, 2020-luvulla?

En kommentoi.

Kattoon liittyen, pienemmän vinttikomeron seinät ja eristeet pitää purkaa asap ja levitellä taas villasäkkimeri pihalle.

Check.

Ulkosalle on kiva päästä vaihteeksi, siellä kesän pääkohteina ovat vesistömuutokset ulomma talosta, aka patovalli yläpihalle. Kaivetaan talon yläpuolelta siis kivijalkaa esiin ja tutkaillaan mitä jännää sinne keksisi sulloa pysäyttämään vedenkulku kellariin ja ohjaamaan se talon ohitse. Samalla pintamaata nakellaan jonnekin vähän kauemmas ulkolaudoituksen alareunasta.

Salaojitushommia pohdittiin ja aloiteltiin, mutta todettiin kalliiksi ja liiaksi omenapuiden juuria uhkaavaksi. Jotain silti pitäisi tehdä.

Suunnittelija tullee lähiviikkoina käymään ja pohtimaan, mitä tehdään kellarin vesiputousten kanssa. Kaikkea puutarhasta tulevaa hulevalumaa tuskin saadaan kiertämään taloa, ja kellarin lattiakallion päällä jatkuvasti valuva vesi ei ole kauhean hyvä homma mitään ajatellen. Todennäköisesti putsataan kaikki vielä jäljellä oleva irtomöhnä lattialta/maasta pois, roiskitaan sepelimatto päälle, peitetään paksulla höyrysulkumuovilla ja valetaan kermaksi tankkiautollinen betonia. Siellähän sitten alla lillii. Pääasia olisi, että kaikki kosteus saataisiin pikapikaa blokattua kellarin ilmastosta ja lattioilta seisomasta.

Suunnittelija ei tullut, mitään ei tehty.

Yksi aikoinaan ummettu kissanluukku täytyy kellarista piikata auki lisätuuletukseksi.

Check.

Yleisiä kaunistustöitä kellarissa olisi tarjolla, omavalintaisesti: seinien ja katon maalaus jollain mahdollisimman halvalla talouslaatuisella vaalealla maalilla nykyisen harmaanlikaisenkirjavanpimeän sijaan, viinikellarin (siis se sisäkellarikoppi) hyllyjen purku, lattian kaakelointi ja seinien maalaus. Kaakelointi lähinnä siksi, että kaakeleita ostettiin epähuomiossa holtittoman paljon keittiötä varten ja sinne ne saisi dumpattua laasteineen helposti.

Kellarista on siivottu niin paljon kaikkea hiirenkakkaisista lasivilloista lähtien pois, että luulisi sen olevan jo aika siisti. Aina se kuitenkin vaan täyttyy uudestaan. Sisäkellarikopissakaan ei ole kaakeleita tai uusia hyllyjä, mutta se on saanut valkoiset seinät, pakastimen ja talvehtivia kasveja. Kiva se.

Kauhean kiva olisi saada myös aloitettua pergolan teko. Vaikka ihan vaan lattian saisi, mutta olisi joku paikka ulkona, jossa istua ja kirjaa lukea. Lue: syödä hampaita ja toivoa lisää ylitöitä.

Pergolan lattia, check. Istuminen ja kirjan lukeminen, lettujen syöminen ja viinin juominen, check. :)



Jos mitenkään mahdollista, nykyinen aita olisi syytä saada korvattua tontin rajojen mukaiseksi, mutta saa nähdä. Vähintään portti nykyisen tolppaärsykkeen tilalle.

No, aloitettu on. Tontin rajat on pähmäröity ja aitalinjat vedetty, tolpat betonoitu paikoillensa, ja tämän talven tavoitteena on maalata noin 800 aitarimaa kahteen kertaan. Ensi keväänä (=loppukesästä) jos saisi purkaa nykyisen ruman verkkoaidan. Portti sentään saatiin.

Syksyllä saapuu muurari ja potkii pari viikkoa kaakeliuuniin ryhtiä. Omaa tekemistähän se ei vaadi, ainoastaan viiden minuutin nettipankissa vierailua...

Ei saapunut. Kaakeliuuni nököttää rumana sisustuselementtinä. Nökö-nökö.

Esihistoriallisessa to-do-listassa vessan ovi oli korkealla sijalla, nyt se on enää kakkosprioriteettia. Ovi on, mutta karmit täytyisi teettää ja kaikkea vaikeaa. Olohuoneeseen pitäisi pariovet jostain kaivaa ja maalata, jos sattuu sopivat edukkaasti vastaan. Makuuhuoneen katto ja seinät kasaillaan, jos ei muutakaan heinäkuussa keksitä.

Vessan ovi, check! Makuuhuoneen ja olohuoneen väliset pariovet on vielä löytämättä. Ja kuten jo aiempana mainittu, makuuhuoneen katto ja seinät on oikein hyvin kasassa.



Kasvimaasta ei oteta mitään stressiä, tänä kesänä ei vielä ehdi paneutua. Luotetaan siemenpankkiin, pistiäisiin ja hevosenlantaan. (Paitsi että Hanna haluaa porkkanoita ja perunoita.)

Puutarhassa puuhailtiin kaikenlaista. Suunniteltiin ja ihasteltiinPykäiltiin kohopenkkejä ja istutuslaatikoita muun muassa vanhoista keittiön lattialankuista, puretun leikkimökin palasista sekä shou sugi ban -käsitellystä puusta. Aloitettiin kasvimaan perustaminen ainakin jollain tasolla.

Toteutimme myös täysin suunnittelemattomia remonttiasioita! Kuten eteisen pintojen purkamisen ja osittaisen uusimisen ja uuden ulko-oven asentamisen.


Joulukuussa voi sitten tehdä tilannekatsauksen ja hymyillä näille.

Check :)